Syntymäpäivä

Itsekin olen sen kokenut, minulla on ollut etuoikeus. Olen tuntenut, kuinka elämä kasvaa, aristaa, kipristää, ahdistaa, valloittaa, raivaa tilaa itselleen, kuuntelee, herää, nukahtaa, ottaa paikkansa, antaa odottaa itseään, saa kärsimättömäksi, saa onnelliseksi, potkii tietään maailmaan ja saa kylkiluut helliksi. Vihdoin, kun aika on täysi, syntyy. Täydellisenä, jokaista sormenpäätä myöten omana ihmisenään. Olen ylpeä, että minusta on syntynyt jotain tällaista, uutta ainutkertaista elämää.

Kevään syntymäpäivistä ensimmäinen on muistojen päivä. Kuljen kirkolle, sytytän kynttilän haudalle, lyhtyyn, muistan muistelemattakin. Kaikki kertomukset, kaikki kosketukset, koko se läheisyys, joka oli turvana ja tukena. Pisin ihmissuhde tähänastisessa elämässäni.  Lämmin huolenpito, joka jatkui vielä silloinkin, kun itse jo otin arjen asioita huolekseni. Rakkaus.

Seuraava merkkipäivät ovat iloiset, riehakkaat, ihanat. Lapset, jotka minä sain tuoda tähän maailmaan, ovat varttuneet aikuisiksi, asettuneet omaan elämäänsä, juhlivat tahoillaan ja tavoillaan, mutta muistavat onneksi vielä myös vanhempansa. Kaiken kruunaa pieni pojantytär, joka osaa pieniä lauseita, osaa rakentaa palikoista taloja ja hajottaa ne. Pieni ihminen, jolla on jo kaikki isot tunteet, apea ikävä, täydellinen onnellisuus, itku ja kirkas nauru. Lapsi, joka ujostelee, tulee lähelle, nauttii elämästä ja elämän ja huomion keskellä olemisesta.

Mitä enemmän tätä kaikkea pohdin, sitä vähemmän uskon kasvatukseen. Lasta ei voi kasvattaa, sillä lapsi kasvaa. Lasta voi ohjata kasvussa oikeaan suuntaan, antaa esimerkin – tiedostaa oman roolinsa esimerkkinä ja mallina. Myöntää, ettei aina onnistu antamaan parasta mahdollista esimerkkiä. Huomata aikuisena omat virheensä ja yrittää korjata tilanne.

Lapsi kasvaa ja kasvattaa vanhempiaan. Uhmaikä ja murkkuvaihe ovat yhteisiä kokemuksia, joista yhdessä mennään läpi. Lapsen syntyessä syntyvät vanhemmat, lapsen kasvaessa kasvavat ja aikuistuvat vanhemmat. Me olisimme vähemmän ihmisinä, jos me emme olisi kokeneet tätä kaikkea. Jos emme olisi kokeneet tätä kaikkea, polku aikuisuuteen olisi ollut paljon mutkikkaampi.

Syntymäpäivistä pitää olla kiitollinen.

Kevättä, lennossa

Nuhjuinen on puku, lakki

koko talven sama takki

harmaa kuosi hartioilla

vanhan kirkon vartijoilla.

Lentää liitää räpistelee

oksistossa rähistelee

lauma naakkain harmaapäiden

suulaimpien siivekkäiden.

Mielipiteet sinkoilevat

lennossa kun praakailevat

päivittelyt kuulee tienoo

kuka onkin taas niin hienoo.

Naakka muistaa asemansa

arvonsa ja kunniansa

siivet kantaa yläoksiin

ääni maisiin askelluksiin.

Oksallansa istuskellen

naakkapari kinastellen

kevään tuloon perehtyy

voi sitä, jolla askel erehtyy!

Ihmisväki kiireissään

tallaa tiellä, painaa pään

tapuliin ja ylemmäs

liitää naakka, siivekäs.

Harmaat mummot

Eduskuntavaalit lähestyvät. Se salskeanoloinen mies, joka Oulun seudulla ajellessa hymyili ohikulkijoille, ei ollut tangokuningas, ei osuuskaupan mainosmies vaan eduskuntavaaleissa ehdolla. Hiukan kasvot sinersivät, vaikuttiko sävyyn aateväri, graafikon oivallus vai keväinen ahava.

Poliitikkoja on taas tarjolla joka lähtöön. Ja joka lähtöön löytyy poliitikkoja, jotka politiikan keinoin lupaavat tehdä meidän kaikkien elämästä poliittisesti paremman ja poliittisesti turvatumman. Valta, voima ja hyvinvointi ovat meidän kaikkien ulottuvilla, kunhan käymme vetämässä punaisen viivamme oikeaan paikkaan. Tai siis numeron.

Vaalien alla on hyvä olla kansalainen. Minullakin on jotain kiinnostavaa taskussani, nimittäin ääni. Minun oma, pieni puheäänenikö – ei, ei tietenkään. Vaan tietysti se ääni, jonka antamiseen riittää pieni lyijykynän rahistus. Se takaa huomion ja suopean suostuttelun. Joskus saattaa saada mariannekarkin tai pahvimukillisen painunutta kahvia. Kyniä tai muuta oikeaa käyttötavaraa on yhä harvemmin jaossa.

Media kertoo päivittäin, että huonosti menee. Poliitikot lyövät löylyä lisää ja kertovat, että vielä huonommin menee, jos ja kun ja siksi ja vaikka. Ne samat poliitikot, jotka ovat ohjanneet valtiolaivan vaarallisen lähelle karikoita, lupaavat pelastaa kaiken, jos vain minä annan ääneni. Yhdessä (vaali)yössä näistä tunareista tulee aikaansaavia duunareita, jotka uhraavat energiansa ja taitonsa yhteiseksi hyväksi.

Se, että harmaille mummoille luvataan tarkasti mitattua ja punnittua hyvää sopivina annoksina ei takaa sitä, että kaikki tämä hyvä koituisi harmaiden mummojen hyväksi vaalien jälkeen. Miten nyt ne voisivat olla tärkeitä, eihän niitä juuri taustasta erota? 

Epäilyttävintä ovat suuret uudistukset. Sellaiset, joiden luvataan poistavan ongelmat ja kipukohdat ja tehostavan toimintaa ja jotka sitten aikanaan rämähtävät syliin, tuplaavat kustannukset ja byrokratian, mutta eivät arjen tasolla paranna mitään.

Politiikan touhoilusta voisi kirjoittaa vaikka koomisen oopperan. Mutta tosikkomainen lompakkoni ei sitä valitettavasti hyväksy, eivätkä taidotkaan taida riittää. Tosikkomainen mieleni ei jaksa juuri nyt lompakkoa uhmata. Tämän lystin, puoluekantaan katsomatta, maksavat lopulta äänestäjät, myös pikku roposillaan harmaat mummot.

Ei ole synti, että lupaa liikaa. Ainakaan silloin, jos on varannut takataskuun vedenpitävän selityksen. Oma vika, jos olet sinisilmäinen ja uskot. Puoluekannasta riippumatta.

Aion kyllä käydä äänestämässä. Aikanaan. 

Villapaidan tuulettaminen onnistuu hyvin myös vaalien alla.
Kuva ei muuten liity aiheeseen. 

Neljä lupaa, neljä kieltoa

Tänään annan teille kaikille luvan.

-       Jokainen, joka joskus tuntee olevansa pieni, saa olla pieni. Saa etsiä mielestään sen nurkan, johon aina pahan mielen tullen hakeutui ja olla taas pieni. Ei aina tarvitse olla suuri ja mahtava.

-       Jokainen, jota sattuu, koskee, kivistää, saa olla kipeä. Saa levätä hiljaisessa huoneessa, kuunnella tyynyä ja sulkea silmänsä.

-       Jokainen, jolla on surua, saa olla surullinen. Ei tehdä surutyötä tai muuta muodikasta, vaan olla vain surullinen. Sillä kenenkään ei ole aina pakko olla iloinen ja aurinkoinen.

-       Jokainen joka on iloinen, saa olla iloinen. Kunhan pitää mielessään, ettei oma ilo merkitse sitä, että on lupa kulkea korskeasti toisen ohi ja kävellä yli.

Nämä kiellot ovat edelleen voimassa.

-       Ei saa puhua, jos suu on täynnä ruokaa.

-       Ei saa puhua julkisella paikalla liian yksityisiä asioita.

-       Ei saa tuomita toista ihmistä, joka on erilainen.

-       Ei saa leuhkia rahoillansa, tavaroillansa, kavereillansa.

Nämä ovat perusteluja.

-       Jos tuntee olevansa pieni, silloin on täsmälleen juuri niin pieni ja arka kuin on. Mihinkään muuhun sitä pienuutta ei voi eikä saa verrata.

-       Jos sattuu, silloin sattuu. Jos sattuu ruumiiseen, sattuu myös sieluun. Eikä sitä voi objektiivisesti mitata kukaan.

-       Maailman julmin lause kuuluu näin: no mutta vieläkö sä sitä suret? Pyyhi se kokonaan pois sanavarastostasi, ajatuksistasi.

-       Jokainen elää, puhuu, kirjoittaa, ajattelee oman viiteryhmänsä kautta. Jokaisella on oma viiteryhmänsä ja se on erilainen. Ei omaa itseään voi pitää absoluuttisena arvona tai mittana. Jos uskaltaa rehellisesti vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia, voi saavuttaa enemmän.

Aina on poikkeuksia.

-       Pieni voi kasvaa suureksi ja suuri pieneksi.

-       Iso suru voi kasvaa isoksi iloksi.

-       Maailma tarvitse enemmän sydäntä kuin sääntöjä. 

Sininen kevät

Koko päivän aurinko piirtää, kirjoo sinisillä viivoilla hankea. 

Talvi on kauneimmillaan.