Sammatin kirjasto, tärkeä koko kansalle!

Elias Lönnrotin kuolema maaliskuussa 1884  sai aikaan valtavan uutisvyöryn suomalaisessa lehdistössä. 
August Ahlqvist kirjoitti tuoreeltaan suurmiehen elämäkerran. 
Hän toivoi, että sitä laajennettaisiin myöhemmin. 

  

Sammatin kirjaston tulevaisuus on turvattava! 

 

 

Lohjan kulttuurilautakunta on julkaissut suunnitelman Sammatin kirjaston ja Lönnrot-salin uudesta käyttötavasta.  Perinteikäs, 150 vuotta vanha rakennus muutetaan nuorisotilaksi. Ehdotusta ei vielä ole hyväksytty, mutta tilanne on kriittinen. 

 

Missä on kulttuurilautakunnan kulttuuritahto ja -ymmärrys? 

Eikö Sammatin kirjaston merkitystä ja sen perustajan, Elias Lönnrotin (1802-1884) uraa uurtavaa ajatusta tunnisteta? 

 

Sammatin kirjastoa koskee ankara uhkakuva: jos kirjaston käyttötarkoitus muuttuu, kuinka käy historiallisen rakennuksen? 

 

Sammatilla on ainutlaatuinen kirjallinen perinne ja sen perinteen alkusolu on talletettu kirjaston Lönnrot-saliin, muistokirjaston kaappiin. Hienosti luetteloitu ja talletettu kokoelma. 

 

Kirjasto on kannustava esimerkki ja aarre kaikille kirjoittajille. 

Sammatista ovat kirjoittaneet ja Sammatissa ovat työskennelleet: Zachris Topelius, Hilja Haahti, Haavion dynastia, Aale Tynni, Kustaa Adolf Lietsalo ent. Lietz’en, Reino Silvanto, Tapio Hiisivaara, Eeva Joenpelto, Inkeri Kilpinen, Irma Särmäharju, Jaakko Saari, Simo Hannula, Mauri Sariola, Ilpo Tiihonen, Pekka Kainulainen, Tiina Martikainen, Risto Piekka, Laura Lähteenmäki, Emmi Itäranta sekä kaikki Eevan talon kirjailijat. 

Sammattilaisia ja Sammattiin sekä Sammatin suurmieheen vahvasti sitoutuneita. 

 

Oheinen luettelo on nopeasti koottu, se ei ole läheskään täydellinen eikä kronologinen, sitä on kaikkien lupa täydentää.  Tällaisenakin se haluaa osoittaa, että Sammatti on ollut ja on edelleen kirjoittajien ja kirjailijoiden kotipaikka. 

 

Maineikkaiden tekijöiden esimerkki antaa uusille kirjoittajille uskallusta tarttua kynään ja julkaista omia ajatuksiaan. Kirjailijaluettelo kertoo siitä, miten monisärmäinen ja monialainen Sammatin kirjoittajien tuotanto on. On kirjoitettu kulttuurista, historiasta, taiteesta. On viihdytetty, annettu virkkeitä, luotu tunteita, uskoa tulevaisuuteen ja rakkautta kotiseutuun.  

 

Maailmalla on maineikkaita taiteilijayhteisöjä, Saksan Worpswede, Tanskan Skagen ja tietysti Tuusulan Rantatie, muutamia mainitakseni. Sammatti voisi vielä vahvemmin olla sanataiteen keskus. Hyvä ja inspiroiva kirjasto on tärkeä koko alueelle! 

 

Lauantaina 9.5. klo 12 järjestetään mielenilmaus Sammatin kirjaston pihalla! 

 

Pidetään kulttuurin puolta! 

 

Ja vielä: 

Saamme varmasti yhdessä aikaan hyvän, kronologisen ja lähdetiedoilla täydennetyn kirjailijaluettelon kaikkien sammattilaisten ja Sammattiin sitoutuneiden lukijoiden iloksi. Kun kirjasto on pelastettu, tehdään kunnollinen listaus Sammatin kirjailijoista! 

Kirjaston perinteet

ja KULTTUURI! 

 

SANANKÄYTÖN 

voima ja vimma! 

 

Jotta tietäisimme:

KIRJASTO!

 

LUE!  TUTKI!  OPI!

ELÄMÄ HALTUUN!

 

Tieto on täällä,

AAKKOSISSA!  

 

Koko elämän 

KIRJASTO!

 

LUKEMISEN 

ilo ja onni! 

 

ELIAS aloitti,

me jatkamme!

 

TIEDÄ JA OSAA: 

Kirjasto auttaa! 

 

SAMMATIN 

tieto ja taito

KIRJASTOSSA! 

 

ELIAS loi perinteen

me vaalimme sitä! 

 

 

Missä olet, meidän aikamme Lönnrot?

Paikkarin torpan pihapiiriä Vappuna 2025 

Missä olet, meidän aikamme Lönnrot? 

 

1800-luvun puolivälissä Sammatin köyhä kappeli oli vaarassa.  

Elias Lönnrot tarttui toimeen ja kappeli pelastettiin, kansanmiehet lukivat saarnoja ja kuulutuksia. Samaan aikaan professori kirjoitti uusia, suomenkielisiä virsiä. 

Sammattiin perustettiin Lönnrotin aloitteesta kirjasto ja kansakoulu, myöhemmin myös emännyyskoulu. 

Terveysasemaa ei ollut, mutta professori auttoi sairastuneita ja valisti kansaa selviytymään katovuosien kurimuksessa. Pyyteettömästi, parhaansa tehden. 

Postin kulkua tehostettiin, sillä se oli myös professorin työn edellytys. 

 

Uhkakuvat ovat palanneet. Yhä synkempinä. 

Sammatti on menettänyt terveysaseman palvelut.  Terveysaseman taloa eivät sammattilaiset saa käyttää toivomallaan tavalla, vaikka he ovat sen itse rahoittaneet ja rakentaneet. 

Koululaisia häädetään Nummelle ja historiallinen, arvokas kirjastorakennus toimintoineen on uhanalainen.

Sammatin kulttuuriseurakunta saa kärsiä Lohjan seurakunnan talousvaikeuksista. 

Kun maailmalla soditaan ja tuhotaan kulttuureja, kun pelko hiipii sydämiin, onko seurakunnan tärkein tehtävä todellakin näivettää alueseurakuntien toimintaa ja yhteisöllisyyttä? 

 

Lohjan päättäjät päättävät asioista, joista eivät tunnu mitään tietävän. 

Harvoin tapaa sellaisen vastuunkantajan, joka oikeasti edes tietää, missä professori Lönnrotin arvokasta henkistä perintöä vaalitaan ja miten.   

Osaavatko he edes arvostaa paikallista kulttuuria? 

Vapun aattona Sammatin osakunta, johon kaikki sammattilaiset ja  
Sammattiin sitoutuneet kuuluvat, lakittaa Elias Lönnrotin patsaan
Paikkarin torpan pihapiirissä.  30.4. kello 18.00  
Sinullakin on tilaisuus tulla osoittamaan kunnioitustasi! 
TERVETULOA! 

Koreat kengät

Vuonna 2012 olin matkalla Koreassa, Soulissa. Asuin hotellissa, huoneeni oli 27. kerroksessa, ei siis ylimmässä. Näköala kaupunkiin, hyvä palvelu ja ystävällinen ilmapiiri. 

 

Ensimmäisenä päivänä ajoin hop-on-hop-off kyydillä läpi kaupungin, katselin ja ihmettelin. Yhdellä kadulla morsiuspukuja, koko katu, liikkeitä vierivieressä, valkoista pitsivaahtoa sommiteltuna ihaniksi asuiksi. Toinen katu oli täynnä kameraliikkeitä. Ja sitten, katu, jolta ostaisin vaikka minkälaiset lenkkitossut, vaikka minkä väriset, malliset...  Oranssia, punaista, roosaa, turkoosia, tossut kuin eksoottiset hedelmät, kaikissa maailman väreissä. Vähänpä tiesin. 

 

Illan edellä lähdin naapurihotelliin, vielä korkeampaan, vielä hienompaan ja ihailin hotellin yhteydessä olevan tavaratalon vaaterekkejä. Taidokasta työtä, upeita värejä, miniatyyrikokoisia luomuksia. Jos joku olisi kysynyt, mitä etsin, olisin voinut todeta ’not my size’. Mikään niistä unelmista ei sopisi liian pitkälle ja paksulle vartalolle.  

 

Not my size on kätevä selitys sille, ettei osta. Se on toiminut muuallakin, ennenkin. 

Ei tarvitse myöntää, että luottokortti ei kaikkien herkkujen vingutusta kovin kauan kestä – vaikka Korean hintataso toki edullinen olikin. 

 

Mutta ne lenkkarit. Miten olisi oranssi?  

-       Mikä on teidän kokonne? 

-       Ei meillä ole niin suuria, ei edes miesten osastolla. 

-       Eivätkä turkoositkaan ole yhtään isompia. 

-       Suurten kokojen osastolla on kokoa 38,5.

-       Kiitos.

 

Seuraavana päivänä löysin kirjakaupan, joka ehkä oli maailman suurin tai Korean suurin ja jonka kirjat olivat niin kauniita, että ostin muutaman tuliaisiksi, vaikka tiesin, että saaja ymmärtäisi vain kuvat, kauniit kuvat. Viivyin kirjakaupassa puoli päivää, niin ihana se oli. Kun vihdoin vein ostokseni kassalle, myyjätär kyseli, mistä tulen ja miksi. Maksoin ja sain ostosten lisäksi lahjan: opaskirjan ja kartan. 

 

Hotellin lähellä, kadulla, jolla oli toimistoja ja – ehkä – pankkeja, pukumiehiä parveili kadulla päiväsaikaan.  Kaiken virallisuuden keskellä oli kiipeilytarvikkeisiin erikoistunut kauppa, ehkä toimistojen kiipijätyyppejä ajatellen? 

 

Sieltä löysin sopivat lenkkarit. Ei niin hehkeän väriset, mutta tyylikkäät. Mukavat ja tukevat. Tein kaupat ja myyjätär palveli ystävällisesti, katsoi minua pitempään, keräsi selvästi rohkeutta ja sanoi: 

-       Haluaisin antaa teille lahjaksi urheilupaidan, mutta meidän koot taitavat olla teille liian pieniä. Loukkaannutteko, jos joudun antamaan teille miesten kokoa olevan paidan? 

 

En loukkaantunut. Kerroin, että minulla on poika, joka varmasti olisi paidasta riemuissaan. Palasin hotellille ja mietin, miten kaikki saadaan mukaan, olin matkassa pelkillä käsimatkatavaroilla. En ainakaan enää voisi palata kirjakauppaan houkutusten ääreen. 

 

Seuraavina päivinä katselin nähtävyyksiä, ihmettelin siistiä miljoonakaupunkia ja kävin kahvilla ja teellä. Korealainen kulttuuri on ihmisten välistä kulttuuria, monta kertaa sain pöytäseuraa, joka ihmetteli, olenko todella yksin liikenteessä. Olin, muutaman päivän kuluttua seuralaiseni tulisi omilta retkiltään kaupunkiin ja viettäisimme aikaa yhdessä. Mutta juuri sillä hetkellä, olin yksin. Ja mistä kaukaa? Suomesta? Missä se on? Ai Euroopassa? 

 

Matka päättyi, pukeuduin uusiin tossuihin ja survoin tuliaiset ja ylimääräiset tuliaiset laukkuun. Sain vetoketjunkin kiinni. Läpäisin tarkastukset laukkua avaamatta (huoh!)  ja päästiin kotiin.  

 

 

Jokin aika sitten aloin ihmetellä, miksi rakkaat tossuni tuntuivat niin erilaisilta. Päältä katsoen ne ovat edelleen kunnossa, mutta pohjat olivat kuluneet tasaisiksi ja liukkaiksi. Luulen, että Korean koreiden tossujen tarina päättyy pian. 

 

15 vuotta? Onko se nyt muka joku ikä vaatekappaleelle? 

Pojan paitakin taitaa vielä olla käytössä? 

 

 

 

Huonosta itsepalvelusta hyvään asiakaspalveluun (sis. narinaa)

Uppotukki.  Ei liity aiheeseen, 

Palelin. Nukuin huonosti, välillä oli kylmä, välillä kuuma. Yskitti. Yskitti vielä enemmän. 

Ikkunan takana pimeää, tuuli suhisi äänekkäästi puissa, myrskyä se oli, mutta onneksi meidän tupamme lähelle ei pahin myräkkä yltänyt. Aamulla nähtiin, kuinka kuivia oksia oli sinkoillut pihamaalle. Puita oli lähistöllä kaatunut, palokuntalaisilla oli ollut kiireinen iltayö, mutta me nukuimme – sitten kun uni tuli – tietämättöminä kaikesta. 

 

Kotisängyn lämpöisiä peittoja ikävöidessä ja yskän kourissa valvoessa päätin, että heti huomenna haetaan uudet, on kai niillä jo alennusmyyntikin. Katselin verkkosivuilta valikoimaa, lämpöarvoja, pesuohjeita.

Mikään ehdokkaista ei ehkä kestäisi yhtä kauan kuin kihlajaislahjoiksi saadut vanutäkit, mutta ehkä sekin voisi olla hyvä juttu. Kaiken ei tarvitse olla ikuista, saa elämässä vaihteluakin olla. 

 

Kaupassa oli paljon asiakkaita, vähän myyjiä. Kiertelin ja luin tuoteselostuksia. Myyjä esitteli tarjoustuotteen ja tehtiin kaupat. Bulkkitavaraa, vaivattomasti? 

 

Kotona palasin kaupan verkkosivulle ja luin vielä kerran valitun tuotteen tarkat tiedot. Käsitelty kemiallisella aineella, torjuu pölypunkkeja, tämän olin kaupassakin lukenut. 

Vältettävä ihokosketusta. Suositellaan käytettäväksi pussilakanan ja muiden vuodevaatteiden kanssa. Tätä en tiennyt, missään muualla tätä tietoa ei ollut näkyvissä. 

 

Kun lapseni olivat pieniä ja suloisia, he keksivät, että nukkuminen pussilakanan sisällä oli hauskempaa kuin peiton alla. 

Sekin villitys meni ohi, mutta mistä minä tietäisin, mitä lapsenlapset voivat keksiä. Ihokontakteja peiton kanssa ei aikuinen aina voi valvoa, on elämässä muutakin.

 

Takaisin kauppaan. Kukaan ei kiistänyt mitään, kuuntelivatko edes perustelujani, oliko niillä mitään merkitystä? 

Vaihto onnistui nopeasti. 

Kassa lupasi hyvityksen, koska olin valinnut tarjoustuotettakin edullisemman tuotteen. Palautus tulee pankkitilille. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja hyvää? 

 

Itsepalveluani minun täytyy parantaa, lukea KAIKKI ennen kauppaan menemistä.  

Mutta entä kaupan asiakaspalvelu? Olisiko tämä varottava ja huomioitava seikka pitänyt kertoa? 

Kaupan vaihtaminen ei ole vaihtoehto, koska muita kauppoja ei ole lähitienoilla. 

Valon ja hämärän leikki ennustaa joulua

Hämärä on pihamaa, 

ikkunoista valo kajastaa.

Lumen pintaan hohtavaan

varjo kuvioita rakentaa. 

 

Vielä pitää kiiruhtaa, 

juhlaa joutuin valmistaa.

Täyttyy kaapit, konttuurit 

kun ahertavat leipurit. 

 

Pienen tontun jälkiä 

on jäänyt lumeen, pieniä.

Niistä voi vain aavistaa, 

kuka tupaan kurkistaa.

 

Joulun valot syttyvät jälleen, 

jokaiseen sydämeen

Juhlaa parhainta,

rauhaa, rakkautta,

oikeaa Joulua!

 

 

Kotiin on kannettu 

tuoksuva, vehreä puu. 

Kruunukseen nostettu

kultainen tähti.

 

Kynttilöillä on valaistu 

oksat vehreän puun. 

Kultaan ja hopeaan puettu, 

uljas joulupuu. 

 

Hiljaa kuuntelee,

kodin joulua katselee 

kaunis joulupuu.

On valoa, lahjoja, loistoa,

on rauhaa ja tyyntä iloa: 

soi enkelten laulun 

suloinen sävel. 

 

Onnellista joulun aikaa!

Tähtien loistetta,

juhlan taikaa!

 

Juuri tämän Joulun 

haluan aina muistaa. 

Painaa mieleeni tähtivalon,

joka lumella kimmeltää.

Tuntea herkut ja tuoksun, 

jotka tuttuna tuvan täyttää. 

Tavoittaa laulut ja soiton, 

jotka sydäntä lämmittää!

 

Muistaa, miten aina uusi,

onnellinen Joulu  

maailmaa valaisee, 

kaikkein parhain juhla!