perjantai 15. tammikuuta 2016

Jokaiselle joku…


Sain puhua elämää kokeneen, seesteisen ihmisen kanssa. Lähimmäisin oli lähtenyt pois viereltä, pitkään sairastettuaan.
-       - Se on elämän laki, jokaiselle tulee lopulta joku ja niin on lähdettävä, hän totesi, rauhallisesti, ilman katkeruutta.

Meille jokaiselle tulee joku. Milloin ja mikä ja minkälainen, sitä ei tiedä. Eikä ennustaminen auta, lähtöjärjestys ei ole julkinen. Onneksi.

Maailmankuulu viihdetähti saa lähtiessään megaluokan huomion. Niin, emmehän me koskaan tavanneet, mutta kyllä minäkin teinityttönä musta-valkoisesta televisiosta kuuluisan laulajan ja esiintyjän esiintymisiä katselin. Mielikuva maailmasta, joka ei olisi kaikkialla samanlainen eikä ainakaan yksinkertainen, vahvistui. Kun saatiin värejä ja äänentoisto kohentui, elämyksiä tulvi enemmän. Vaikka paljon hukkui kohinaan, kosketus piti miljoonat otteessaan, vuodesta toiseen.

Mitä meille jää, paitsi muistoja. Elämäntyön tuomaa, esineitä, tallenteita, kuvia. Jokaisesta jotain. Jotain, mikä ansaitsee tulla talletetuksi ja arvostetuksi.

Ihminen voi koskettaa toista monella tavalla, monella aistilla.
Kosketus ratkaisee.
Pidetään kiinni.


Sytytetään kynttilät, kun sininen hämärä saapuu. Muistetaan.