keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Pirkko Heikkilän muistoksi



Pokan Pirkko, Uittamon Pirkko, Heikkilän Pirkko – koko Sammatin tuttu ja luotettu Pirkko on poissa. 

Pirkko Heikkiä oli aktiivinen toimija Haarjärven ja Luskalan kylissä ja sammattilaisissa yhdistyksissä.  Hän oli retkien ja aktiiviteettien järjestäjä ja monen hyvän asian aloittaja. Kesäkaudella Pokan pelloilla kasvatettiin vihanneksia, myös myyntiin, Helsinkiä myöten. Kesälauantaisin Pirkko myi tuotteitaan Sammatin kesätorilla. 

Talvella, kun sato oli korjattu ja pellot kynnetty, Pirkko asettui kangaspuiden ääreen. Hän oli museoviraston luotettu, ryijyjen ja kudonnaisten entistäjä ja korjaaja. Uusia, taidokkaasti kudottuja ryijyjä tuli myyntiin kesän käsityönäyttelyihin. Kangaspuiden ääressä oli usein kaksi sukupolvea, Pirkko ja hänen anoppinsa Ilmi Heikkilä. Sopuisasti. 

Pirkko Sanelma Heikkilä os. Uittamo 21.8.1933 – 10.4.2018 eli täyden elämän. 
Pirkko tunsi kaikki ja Pirkon tunsivat kaikki. Pirkolta oli helppo kysyä, jos piti löytää haastateltava tai joku muu asiantuntija – Pirkko osasi neuvoa ja usein vastata kysymyksiin. 

Olen haastatellut Pirkkoa mm. seurakuntalehti Lohkaretta varten.
Pirkon omaisten luvalla julkaisen nyt nämä tekstit uudelleen tässä Sanataidon blogissa. 
Tässä olevan henkilöesittelyn lisäksi voit lukea kuvauksen kanttori Mylläristä ja kyläkulttuurista. Kolmas teksti liittyy seurakunnan vapaaehtoistyöhön. 

Tekstit on julkaistu 2010, aikanaan Pirkko on ne lukenut ja hyväksynyt. Joitakin tekstejä on lehden taittovaiheessa jouduttu lyhentämään ja otsikoita muokkaamaan, sillä lehden tekijä ajattelee kokonaisuutta. Kuvat ovat kirjoittajan muistiinpanoja. Tässä tekstit ovat alkuperäisessä muodossaan. 

Kiitos Sinulle, Pirkko, hienosta elämäntyöstäsi! 

Tuokiokuva Heikkilän tuvasta on Eljas Myllärin henkilöesittelyn liite, kirjoitettu 2010. 



Ennen vanhaan riitti lystiä   

Pyhäpäivän rauha asuu Pirkko ja Unto Heikkilän tuvassa Valkjärven rannalla. Istutaan kahvilla ja jutellaan entisistä ajoista. Sammatin Luskala on Unton kotikylä, tähän tupaan Myllykylästä lähtöisin oleva Pirkko tuli miniäksi vuonna 1955. Jo kuukauden kuluttua häistä hänestä oli tullut Paikkarin Marttojen jäsen ja aktiivinen toimija kyläyhteisössä. 
-       Paikkarin Martat järjestivät kesäjuhlan Sverre Saarisen navetanvintillä ja me menimme Unton kanssa mukaan. 
-       Siellä näyteltiin ja ohjelma oli niin hauskaa, että minä liityin heti jäseneksi, halusin olla niin hauskassa joukossa mukana. 

Irmeli Virta lauloi ja Leeni Jalava oli primus motorina kaikessa, Sverre Saarinen ja Heikki Valkjärvi järjestivät hauskaa ohjelmaa. 
-       Olin tavannut Sverre Saarisen jo aikaisemmin ja aluksi vähän jopa pelkäsinkin häntä, työkamppeissaan olevaa tummaa, pitkäpartaista miestä. Mutta hän olikin mukava mies ja hyvä näyttelemään. 
-       Irma Särmäharju näytti minulle joskus runojaan. Irma kaipasi henkistä tukea ja esiintymismatkoilleen hän halusi minut mukaan. Olen ollut mukana Helsingissä, Nummella ja Lohjalla, kun Irma lausui omia runojaan. 

Ihmiset olivat Pirkon mielestä ennen paljon persoonallisempia, jokaisella oli oma persoonansa, nykyään ollaan paljon tasapäisempiä. 

Työteliäs yrittäjäpariskunta

Heikkilät ovat tehneet uran puutarhaviljelijöinä: perheellä oli pitkään oma myyntipaikka Helsingissä Kauppatorilla, myöhemmin tilauksia vietiin tukkuun. Pirkko on kotitalousteknikko, jonka taitoja on tarvittu niin kaupan konsulenttina kuin pitojen laittajanakin. Sammatin Sampojuhlien muonitustalkoissa Sampomäellä Pirkko on ollut joka vuosi mukana alusta asti. 

Aikaa on kulunut ja ansaituille eläkepäiville siirtyneillä Heikkilöillä on ilonaan kolme omaa lasta ja kahdeksan lastenlasta. Menneitä on mukava muistella kahvikupin ääressä tuvan pöydässä. 







Ei kommentteja: