Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmissuhteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmissuhteet. Näytä kaikki tekstit

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Jos minä olisin sellainen kuin sinä haluat, minkälainen minä olisin?


Neuvot ja elämänohjeet ovat nopeasti uusiutuva luonnonvara. Neuvokit ovat kuin kateus: jos niistä voisi irrottaa energian hyötykäyttöön, sähkön riittävyydestä ei tarvitsisi vuosikausiin huolta kantaa.

Neuvot ovat tietotaitoa, valistusta, informaatiota, naistenlehtihömppää, ohjeistusta ja henkistä talutusta - kauniisti sanottuna. Yhtä usein ne voivat olla silkkaa itsetehostusta, omahyväistä besserwisseröintiä, uteliaisuutta, toisen asioihin puuttumista ja tunkeilua. Jokaisen oikeamielisen velvollisuus on oikaista väärin elävän elämä kohdalleen. Joillakin on siihen virallinen statuskin, yhteiskunnan kanonisoima valtuutus holhota ja valvoa.  

Neuvoja ja neuvonantajia riittää, mutta me kansalaiset olemme edelleen lihavia, köyhiä, huonotapaisia, väärin ravittuja ja muutenkin epäkelpoja. Elämme vastoin sääntöjä tai muuten väärin. Ajattelemme asioita, joita ei ehkä saisi ajatella. Käytämme aikamme ja varamme vääriin asioihin, emmekä noudata maailmanjärjestystä, jossa kaikelle on paikkansa. Meitä neuvotaan, ojennetaan, valitettavan harvoin motivoidaan.

Mutta mikä sen parempaa voisi ollakaan, kuin sekundaihmisten sankka parvi! Yhä uudelleen hanakalle neuvojalle avautuu oiva tilaisuus virittää valistus ja kertoa, miten asiat oikeasti ovat.  Kas, näin nousee rinta rottingille: kyllä minä, mutta kun nuo toiset ovat reppanoita! Neuvonnan puutteen tajuaminen tekee niin uskomattoman hyvää oikeamielisen itsetunnolle. Olisiko kaikki vaivaiset neuvottavat nimitettävä mielialatyöntekijöiksi? Sillä ellei joku reppana pitäisi yllä huonoa esimerkkiä, valistaja olisi vaarassa turhautua ja menettää työmotivaationsa.





Aika on rajallista ja sen kuluminen subjektiivinen asia, mutta ajankäyttöön liittyvät suositukset ovat aivan omaa luokkaansa. Vain muutama tuokio pieneen ylimääräiseen virittelyyn ja elämä on kohdallaan! Ota päivänokoset, se vie vain niin ja niin monta minuuttia. Hoida kauneuttasi, se vie vain niin ja niin kauan. Kokeile tätä, se vie vain niin ja niin kauan. Syö X ateriaa päivässä äläkä turvaudu kaupan valmistuotteisiin, sekoita pöperösi itse. Ei se paljon vie aikaa ja sehän on samalla kiva harrastus. Silitä paitasi ajoissa eikä viime tingassa, muutama minuutti siinä vain...

Ai, että tunnet itsesi ja tiedät, että päivänokosiin menee kolme tuntia ja seuraavan yön unet. Vai niin, eikö sinusta ole kivaa puunata itseäsi minuuttitolkulla? Tunnet itsesi typeräksi? Ai ettet viihdy keittiössä? Et viihdy hellan ääressä? Väität siis, että joku kiintiö on täynnä? Ja joku toinenkin? Tavatonta!

Kaikissa elämäni tähän mennessä eletyissä vuorokausissa on ollut vain 24 tuntia ja ne ovat kaikki kokonaan kuluneet. Eikä minulla vieläkään ole aikaa kaikkeen, mitä oikeasti ja itse haluaisin tehdä ja kokeilla ja nähdä ja maistaa ja haistaa. Puhumattakaan siitä noin 60  tunnin päiväohjelmasta, joka hyviin neuvoihin on piilotettu.

Aikaa on myös ihmisen ikä. Oletko koskaan tavannut niin viisasta ihmistä, joka huomaisi, että olet oikean ikäinen ja elät oikean ikäsi mukaan? Nuorihan sinä vielä olet? Väität, että voit näyttää tuolta ja pukeutua noin? Et sinä enää niin nuori ole.

Nuukuus on neuvojilla kunniassa. On ihmisiä, jotka nauttivat toisten rahoilla elämisestä, mutta yhtä paljon niitä, joiden intohimo on säästää toisten oletettuja varoja. Säilö, pakasta, hilloa ja pakasta vieläkin. Aikanaan voit vastavuoroisesti rakastaa pakastimen perälle muumioituneita muinaissämpylöitä. Mitä, onko kansakoulussa aloitettu pölyrätin virkkaus vieläkin kesken? Piankos sitä sukkaparin pyöräyttää! Kyllä sinä tuon homman itsekin osaat ja jaksat tehdä, miksi maksaa vieraalle.

Eläminen kuluttaa aikaa ja joskus uuvuttaa. Saa siihen apua hakea. Einestiskistä tai siivoojalta.

Jos minä siis olisin sellainen kuin sinä haluat, minkälainen minä olisin? Hoikempi, kauniimpi, viisaampi, ahkerampi, osaavampi, nöyrempi ja nuorempi. Ajattelisin oikein ja oikeissa paikoissa. Tekisin oikeita asioita, etkä sinä, rakas neuvojani kokisi minua uhkaksi itsetunnollesi.


Minä olen minä ja minä tunnen ääriviivani. Välillä on päiviä, jolloin en ehkä täysin viihdy niissä. Mutta ääriviivat ja niitä koskevat päätökset ovat minun, samoin prioriteetit. Juuri nyt minulla ei ole aikaa selitellä. Pitää ehtiä elää.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Sekalaista kärttyisyyttä



Miten tyhjästä nyhjästään? Ei tämä ole improvisaation paikka, vaan politiikan. Kun vain tietäisi, minkä ja kenen politiikan.

Huomaan yhä useammin, että taidoissani ja tiedoissani on puutteita. Olen monella tavalla toistaitoinen.
Kun ihminen valitaan poliittiseen tehtävään, hänestä tulee kaikkitietävä ja kaiken osaava. Pitäisikö minun pyrkiä politiikkaan? Ihan vaan oman henkilökohtaisen kehittymiseni vuoksi? Mutta mihin politiikkaan?

Kun aloitin pienyrittäjänä monta kymmentä vuotta sitten, hyvä ystävä antoi hyvän neuvon: ”Niin kauan kuin et palkkaa ketään, menee hyvin.”
On mennyt vaihtelevasti, ketään en ole palkannut. Sama neuvo näyttää pätevän  edelleenkin. Olen pahoillani, mutta en pienyrittäjänä voi asialle mitään.

Tietäminen ei enää ole trendikästä. Väinölinnat ja Aleksiskivet saa sekoittaa ihan vapaasti. Miksi minä sitten tunnen itseni tyhmäksi joka kerta kun huomaan, että parempi tietämykseni viihdemusiikista kattaa hädin tuskin Beatlesit ja Abban?

Viime yönä sain luettua loppuun menestyskirjan. Koko lukuprosessin ajan minua häiritsi se, että teksti jo oli analysoitu pitkin ja poikin puhki kaikenlaisissa artikkeleissa ja arvosteluissa, paneeleissa ja kirjaesittelyissä. Eivätkö ne enää luota minuun ja minun kykyihin lukijana? Luulevatko, etten löydä oikeita jyväsiä ilman, että minua kaikin tavoin neuvotaan. Seuraavaksi otan yöpöydälleni täysin tuntemattoman kirjan.

Jenkkipoliisi astuu pimeään taloon vain ladattu ase kädessään. Monta kertaa illassa. Kaikilla kanavilla samaan aikaan. Sitten kysytään, mistä me tämän aggressiivisen ja epäluuloisen asenteen olemme oppineet. Hi, c’moon, juu siiii!

Valitettavasti maailman yleisin kieli on juuri äsken soveltamani huono englanti.

Eräällä kylänmiehellä oli tapana kertoa rehvakkaita neekerivitsejä. Vaikka ne jutut kerrottaisiin korostaen afroamerikkalaisia henkilöitä, ne eivät sittenkään muuttuisi hyviksi vitseiksi. Myötähäpeä säilyisi. Rasismia ei voi hoitaa pehmohuuhtelulla, se on pestävä ja juurittava kokonaan pois.

Ellet ole kiltisti, minä lähetän sinut matkalle. Pakkaan laukunkin puolestasi ja annan suunnaksi Temptation Island. Saammehan sitten nähdä!
Ai jaa, sinä päätitkin olla kiltisti.

Ennen saattoi valita parhaan ja sopivimman. Nykyään valitaan usein vain se luultavasti vähiten huono vaihtoehto. Kaikki ei johdu siitä, että minusta on tullut ikääntynyt kärttytäti. On kai maailmassakin jotain korjattavaa?


PS. Kirjahyllyni on kyllä hiukan päivittynyt, mutta minulla ei ole siitä uudempaa kuvaa. Minua tämä kuva ei tosin lainkaan häiritse. Olen näet siinä iässä.


keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Oikeastaan minulla on tänään vapaapäivä




On lauseita, jotka saavat käyttäytymään huonosti.
Niitä on paljon enemmän kuin toivoisi, mutta niin sen kai pitääkin olla.
Ihmisellä täytyy aina olla jotain kuriin palautettavaa ja kohennettavaa sielussaan.

Kyllä tämä varmaan on tärkeää, mutta kun minä en oikein tunne täällä ketään.
-       Niinpä. Olet ollut täällä jo X vuotta työssä/asukkaana/mökkiläisenä/konsulttina.
-       Miksi et ole oppinut tuntemaan ketään tai mitään? Ehkä syynä onkin oma nättinokkaisuutesi tai, mikä vielä vaarallisempaa, laiskuutesi?
-       Vai eikö kiinnosta, etkö ole utelias? Tai edes tiedonhaluinen?

Olisin minäkin tuommoisen osannut tehdä. Helppo homma.
-       Niin olikin. Ikinä et kuitenkaan edes yrittänyt.
-       Miksi et muuten tarjoutunut osaamaan ja tekemään?
-       Eikö sillä ole mitään arvoa, jos joku toinen teki?

Kyllä sinä sitten olet tehnyt suuren työn, todellisen saavutuksen.
-       Kun ylistät yhtä, on aina se riski, että aliarvioit toisia. Vaikka et aliarvioisi, voi tuntua siltä, ettet ota kaikkia huomioon.
-       Jokaisella on oma osaamisalueensa ja täydelliseen tulokseen päästään vain yhdessä tekemällä. Kyllä sinä sen tiedät.
-       Ylistäessäsi alistat, joten lopeta jo, ole kiltti.

Ai, yrittäjä? Yrittäjillä on aina rahaa, kateeksi käy.
-       Yrittäminen edellyttää oman työn hallintaa ja hallinnointia, se opettaa  varautumaan kapeikkoihin.
-       Yrittäjällä ei koskaan tule olemaan niin paljon rahaa, että sitä voisi vastuuttomasti käsitellä ja tuhlata jonninjoutavaan.
-       Kovaa työtä on muuten paljon helpompi kadehtia kuin tehdä.

Voivoi, tuossa iässä meidän lapset/koirat/kissat olivat jo/olivat vielä…
-       Aika kultaa muistot, näköjään sinullakin.
-       Voi olla, että teillä oli toisin, mutta meillä on näin.
-       Mutta meidän lapsetpas osaavat jo viittä kieltä sujuvasti/ajaa ilman apupyöriä/keskittyä differentiaaliyhtälöihin...
-       Kiva kuulla, että teilläkin jo osataan jotain!

Jaa, että yrittäjä? Ei tässä sitten kannata sairaslomaa kirjoittaa. Ei ne sitä kumminkaan pidä.
-       Onko sairasloman myöntäminen enemmän sidoksissa potilaan työpaikkaan kuin vaivan laatuun?
-       Onko sairasloma toisen palveluksessa olevien saavutettu etu?
-       Olenko minä nyt epäkunnossa vai en?

Oikeastaan minulla on tänään vapaapäivä. Niin, mitä kysyitkään?
-       Miksi sitten olet täällä? Miksi vastaat työpuhelimeesi?
-       Onko työsi sinulle kutsumus vai elinkeino?
-       Arvostatko yhteistyökumppaneitasi vain virka-aikana?
-       Anteeksi, mutta minä en nyt ymmärrä.

Somekiukuttelu on niin houkuttelevan helppoa… Tositilanteessa kun ei aina osaa nasevasti napsauttaa. Mutta ruudun äärellä, ajan ja ajatuksen kanssa. Vai eikö sittenkään?