Hyvä kenkäheinä on vahvan vihreää ja sileää. Se pitää
lämpimänä, suojaa ja antaa pehmoisen askeleen. Hyvä kenkäheinä lienee
ekologisin tuote, johon ihminen voi pukeutua.
Mieleen tarttuva teksti on kuin kenkäheinä ajatukselle, se lämmittää,
vaimentaa kovaa todellisuutta ja siivittää.
Tutustuin Lapinmaahan ensimmäisen aikuisten ihmisten työni
kautta. Tuntemattomasta maasta ja sen kansasta piti koota tietoa ja oppia
tarinat. Oppaakseni, onnekseni, ponnahti kirjaston hyllystä Samuli Paulaharju.
Luin kuvauksia ja kertomuksia, muisteluksia. Tutkin kirjojen yhteydessä olevia
sanastoja ja sananselityksiä. Moni paikannimi ja käsite sai luontevan
selityksensä.
Paulaharjun ihmiset elävät luonnon rytmissä, lähellä metsää
ja vuodenaikojen vaihtelua. Lapinmies, usein vailla virallista nimeä, rakentaa
ja korjaa eloa vesiltä ja suurilta selkosilta. Myyttisimmillään Paulaharju on
Tunturien yöpuolta kuvatessaan – miten olisi eepikon ura voinutkaan jatkua, jos
ymmärtämätön kritiikki ei olisi säikäyttänyt.
Paulaharjun kirjoja on kertynyt ja kertyy omaan hyllyyn epäsäännöllisen
säännöllisesti. Nykyään niitä voi lukea myös verkossa, mutta tunne ei ole sama
kuin kansiltaan virttyneissä Lapin muisteluksissa. Suomen Lapin ohella
Paulaharju on kuvannut elämää Ruotsin puolella ja lakeuksilla. Kun Härmän
mummat pääsevät kirjan sivuille, heihin kiintyy niin kuin isoäitiinsä.
Jos Paulaharju on tieteellinen, runollisesti kuvaileva ja
seesteisissä menneen ajan tunnelmissa viipyvä kirjoittaja, Mukka oli toista
maata. Upeaa kieltä, mutta myös ihmisiä, joiden elämä tuntuu olevan yhtä
lähellä luonnonkiertoa kuin laajoissa metsissä ja tuntureilla asuvien
puolivillien porojen ja muiden eläinten. Kiimaa, kuolemaa, elämää, syntymän ja
kuoleman näytelmiä. Vangitsevia lukukokemuksia ihmiselle, joka juuri oli
tavannut ensimmäiset tunturinsa.
En aikanaan kyseenalaistanut enkä kysellyt,
vaikka myöhemmin eroavaisuudet Paulaharjun seesteisten tietäjien ja oman
kulttuurinsa arvokkaiden edustajien välillä olivatkin selkeästi nähtävissä. Ihmisen
erilaiset särmät kuvataan, vaihtuvassa valossa.
Miten liian varhain lähtenyt Mukka asemoituu tähän aikaan? Vieläkö
mestaria arvostetaan – joko taitavaa sanankäyttäjää osataan lukea oikein? Kuka
on Mukan seuraaja?
Kuva Lapista ja lappilaisesta ihmisestä on monelle vieläkin
kuva entisestä. Tumman tunturiyön tarina, maassa, jossa velhot hallitsevat
ihmismieltä. Kertomus on yhä salaperäinen ja arvaamaton kuin revontulten loimu.
Urbaani Lappi on haasteellinen kuvattava. Kehitys ei ole
pysähtynyt, nykyaika on läsnä Rovaniemen raitilla, kun nuoren Jari Tervon
sankarit sekoilevat, sotkevat asiansa ja elämänsä. Lapin lumoa – ehkä, mutta
enemmän tarkkaa ajan ja ihmisten kuvaa. Kenkäheinää? Nämä sankarit kiskovat
jalkoihinsa tennissukat ja lenkkarit, ovat ainakin siinä lähempänä meitä etelän
kasvatteja – vai eikö sittenkään?
Kun sileä kenkäheinä on Katja Ketun ajatus ja kieli. Sanoja,
jotka kuvittavat tapahtumia Jäämeren rannalta Siperiaan. Olisi ehkä väärin
leimata hänet lappilaiseksi kirjoittajaksi – sillä tämä teksti ei tottele
mitään leimaa eikä alistu luokitteluihin. Katja Ketun teemat syleilevät
maailmoja eivätkä suostu kunnioittamaan rajoja.
Sanojen runsaus, kielen ilmeikkyys, verbaaliset löytöretket
saavat aikaan sen, että lukeminen etenee hitaasti, on luettava sanoja,
risteileviä ja mutkittelevia juonia ja tutkittava ihmisiä. Jännite kantaa
ensimmäiseltä sivulta loppuriveille asti, ei näitä kesken voi jättää. Tunnistan
Paulaharjun kielen ja sanojen kauneuden, mutta tavoitan myös mukkalaisen vimman
ja kiiman. Tunnistan jatkumon, jossa tarinat versovat yhä rohkeampina.
Juuriaan ei Katja Kettu kiellä. Siksi legendat ja
todellisuus sekoittuvat maagisella tavalla toisiinsa, siksi puhe on ilmeikästä
ja ihmiset ankaran luonnon kasvattamia.
Lappi elää kirjoissa, sävykkäänä ja elinvoimaisena. Lappi
tulee kirjallisuuteen, uudistuvana. Eikä se koskaan ole pois lähtenytkään.
Kuvissa on mukana Ernst Mankerin kirjoittama ja muun muassa Åke Gustafssonin kuvittama upea De åtta årstidernas folk. Julkaisuvuosi on 1974, kirja on ollut saatavissa myös suomenkielisenä.
