maanantai 13. kesäkuuta 2016

Saapasjalkaiset kesämetsässä




Taas ne olivat liikkeellä, isot ja ne pienemmät. Pienet saappaat vilistivät polulla, joka oli jo tullut vähän tutummaksi. Saappaatkin olivat talven jälkeen hiukan kasvaneet.

Peura, jonka jäljet olivat painuneet lumeen, asui edelleen samoissa maisemissa. Tällä kertaa ei nähty jälkiä, mutta kerran huomattiin ruskean turkin vilahdus puiden lomassa, kun arka naapuri säikkyi tulijoita.


Kalliolla jäkälä oli kuivaa ja kovaa, se rahisi saappaan alla. Oli ollut monta tuulista päivää ja puista pudonneet kuivat oksat rapsahtelivat askelissa. Vanhan hongan alimmat oksat olivat jo harmaat ja kyhmyräiset: jonakin tuulisena päivänä sen olisi luovuttava niistä. Hongan ylimmät oksat olivat vihreät ja ne tavoittivat taivasta ja valkoisia pilviä.


Pieni kulkija otti repustaan juomapullon ja istui kivelle nauttimaan metsän ja lintujen äänistä.

Vaikka metsä oli paikoin tiheä ja vihreä, auringon säteet löysivät tien latvojen lomasta ja mustikanvarvut nauttivat kirkkaasta valosta.


Korkeammalla mäellä, suuren hongan juurella kukki puolukka. Pikkuiselle se oli lupaus syysretkestä: mustikat ja puolukat maistuvat makoisalta suoraan mättäältä suuhun poimittuina.



Kotimatkalla ehdittiin vielä ihmetellä isoa muurahaispesää. Metsän pienet ahertajat olivat täydessä työn touhussa, kun saapasjalkaiset lähtivät kotiin.