Neuvot ja elämänohjeet ovat nopeasti uusiutuva luonnonvara.
Neuvokit ovat kuin kateus: jos niistä voisi irrottaa energian hyötykäyttöön,
sähkön riittävyydestä ei tarvitsisi vuosikausiin huolta kantaa.
Neuvot ovat tietotaitoa, valistusta, informaatiota,
naistenlehtihömppää, ohjeistusta ja henkistä talutusta - kauniisti sanottuna.
Yhtä usein ne voivat olla silkkaa itsetehostusta, omahyväistä
besserwisseröintiä, uteliaisuutta, toisen asioihin puuttumista ja tunkeilua. Jokaisen
oikeamielisen velvollisuus on oikaista väärin elävän elämä kohdalleen.
Joillakin on siihen virallinen statuskin, yhteiskunnan kanonisoima valtuutus
holhota ja valvoa.
Neuvoja ja neuvonantajia riittää, mutta me kansalaiset olemme
edelleen lihavia, köyhiä, huonotapaisia, väärin ravittuja ja muutenkin
epäkelpoja. Elämme vastoin sääntöjä tai muuten väärin. Ajattelemme asioita,
joita ei ehkä saisi ajatella. Käytämme aikamme ja varamme vääriin asioihin, emmekä
noudata maailmanjärjestystä, jossa kaikelle on paikkansa. Meitä neuvotaan,
ojennetaan, valitettavan harvoin motivoidaan.
Mutta mikä sen parempaa voisi ollakaan, kuin sekundaihmisten
sankka parvi! Yhä uudelleen hanakalle neuvojalle avautuu oiva tilaisuus
virittää valistus ja kertoa, miten asiat oikeasti ovat. Kas, näin nousee rinta rottingille: kyllä
minä, mutta kun nuo toiset ovat reppanoita! Neuvonnan puutteen tajuaminen tekee
niin uskomattoman hyvää oikeamielisen itsetunnolle. Olisiko kaikki vaivaiset
neuvottavat nimitettävä mielialatyöntekijöiksi? Sillä ellei joku reppana
pitäisi yllä huonoa esimerkkiä, valistaja olisi vaarassa turhautua ja menettää
työmotivaationsa.
Aika on rajallista ja sen kuluminen subjektiivinen asia,
mutta ajankäyttöön liittyvät suositukset ovat aivan omaa luokkaansa. Vain
muutama tuokio pieneen ylimääräiseen virittelyyn ja elämä on kohdallaan! Ota
päivänokoset, se vie vain niin ja niin monta minuuttia. Hoida kauneuttasi, se
vie vain niin ja niin kauan. Kokeile tätä, se vie vain niin ja niin kauan. Syö
X ateriaa päivässä äläkä turvaudu kaupan valmistuotteisiin, sekoita pöperösi
itse. Ei se paljon vie aikaa ja sehän on samalla kiva harrastus. Silitä paitasi
ajoissa eikä viime tingassa, muutama minuutti siinä vain...
Ai, että tunnet itsesi ja tiedät, että päivänokosiin menee
kolme tuntia ja seuraavan yön unet. Vai niin, eikö sinusta ole kivaa puunata
itseäsi minuuttitolkulla? Tunnet itsesi typeräksi? Ai ettet viihdy keittiössä?
Et viihdy hellan ääressä? Väität siis, että joku kiintiö on täynnä? Ja joku
toinenkin? Tavatonta!
Kaikissa elämäni tähän mennessä eletyissä vuorokausissa on
ollut vain 24 tuntia ja ne ovat kaikki kokonaan kuluneet. Eikä minulla
vieläkään ole aikaa kaikkeen, mitä oikeasti ja itse haluaisin tehdä ja kokeilla
ja nähdä ja maistaa ja haistaa. Puhumattakaan siitä noin 60 tunnin päiväohjelmasta, joka hyviin neuvoihin
on piilotettu.
Aikaa on myös ihmisen ikä. Oletko koskaan tavannut niin
viisasta ihmistä, joka huomaisi, että olet oikean ikäinen ja elät oikean ikäsi
mukaan? Nuorihan sinä vielä olet? Väität, että voit näyttää tuolta ja pukeutua
noin? Et sinä enää niin nuori ole.
Nuukuus on neuvojilla kunniassa. On ihmisiä, jotka nauttivat
toisten rahoilla elämisestä, mutta yhtä paljon niitä, joiden intohimo on
säästää toisten oletettuja varoja. Säilö, pakasta, hilloa ja pakasta vieläkin.
Aikanaan voit vastavuoroisesti rakastaa pakastimen perälle muumioituneita
muinaissämpylöitä. Mitä, onko kansakoulussa aloitettu pölyrätin virkkaus
vieläkin kesken? Piankos sitä sukkaparin pyöräyttää! Kyllä sinä tuon homman
itsekin osaat ja jaksat tehdä, miksi maksaa vieraalle.
Eläminen kuluttaa aikaa ja joskus uuvuttaa. Saa siihen apua
hakea. Einestiskistä tai siivoojalta.
Jos minä siis olisin sellainen kuin sinä haluat, minkälainen
minä olisin? Hoikempi, kauniimpi, viisaampi, ahkerampi, osaavampi, nöyrempi ja nuorempi.
Ajattelisin oikein ja oikeissa paikoissa. Tekisin oikeita asioita, etkä sinä,
rakas neuvojani kokisi minua uhkaksi itsetunnollesi.
Minä olen minä ja minä tunnen ääriviivani. Välillä on päiviä,
jolloin en ehkä täysin viihdy niissä. Mutta ääriviivat ja niitä koskevat päätökset
ovat minun, samoin prioriteetit. Juuri nyt minulla ei ole aikaa selitellä.
Pitää ehtiä elää.
