Kun Sammatin suvi on kauneimmillaan, on aika kokoontua Sampomäelle, juhlistamaan Elias Lönnrotin elämäntyötä, siitä yhä edelleen ihanasti versovaa sammattilaista kulttuuria ja kesän kauneinta aikaa. Tänä vuonna juhlaa vietettiin sunnuntaina 28.6.
Sampojuhlaan on tultu Sammatista ja kauempaa. Sammattilaiset ja Sammattiin sitoutuneet ovat tavanneet ja viihtyneet, ottaneet vastaan kirkkaan auringon, sateen ja kaikki suven oikukkaat tunnelmat. Sampojuhla perinne.
Sampoyhdistys on alkuaan ollut Sammattiseuran sisar tai alaosasto, on vuonna 1956 perustettu. 70 kertaa on Sampomäellä vietetty kulttuurin juhlaa, vain koronavuosi 2020 pakotti yhdistyksen luopumaan perinteestä.
Julius Westerberg
Raikkaasti alkuun
Ennen varsinaisen juhlan alkamista vietettiin etkoja – Hiiden pelimannit soitti lohjalaista kansanmusiikkia. Marika Läspä, Kati Lyytikäinen, Viveka Haapio, Sinikka Kivistö ja Johanna Arvola – kaikki Hiidenveden ympäristössä asuvia musiikin taitajia. Vahtimestarin talon terassilta tulvi musiikkia ja tunnelmaa Paikkarin pihamaalle.
Paikkarin torpassa opasti Risto Piekka – arvostettu Lönnrot-tuntija ja Paikkarin torpan tukiyhdistyksen primus motor.
Kirjateltta tarjosi valikoiman kulttuuriaarteita.
Sammatin Martoilla oli tapahtuman kahvitusvuoro. Juhlavieraat huolehtivat iloisista kohtaamisista ja kuulumisten vaihtamisesta.
Sampoyhdistyksen vastavalittu puheenjohtaja Julius Westerberg juonsi juhlan. Hän aloitti toteamalla, että on ilo ja kunnia saada juhlistaa Elias Lönnrotia, Kalevalaa ja Suomen suvea – samalla läsnäolijoita kiittäen.
Juhlan tekevät läsnäolijat, uskolliset Sampomäen vieraat.
Kesäiset klassikot
Juhlaohjelman aloittivat Lohjan Musiikkiopiston nuoret soittajat, johtajanaan Tuomas Törmi. Kuultiin Armas Järnefeltin Alkusoitto, Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maija sekä Eduardo di Capuan O sole mio.
Lohjan Musiikkiopiston taitavat soittajat.
Lohjan kaupunginjohtaja Petra Ståhl lausui innostavat tervehdyssanat Lohjan kaupungin nimissä. Innostaen, perinnettä kunnioittaen.
Kaupunginjohtaja Petra Ståhl
Petra Ståhl korosti, kuinka suuret asiat voivat alkaa pienestä – Sammatin pienestä torpasta lähti mies, joka loi kulttuuriperinteen, joka on säilynyt elävänä seuraaville sukupolville.
Elias Lönnrotin esimerkki kertoo, kuinka sinnikkyys, työnteko ja huolenpito omista juurista voi johtaa suuriin saavutuksiin. Tähän henkiseen perintöön sitoutuminen, perinnön vaaliminen ja siihen sitoutuminen yhdistää sammattilaisia ja kulttuuriväkeä laajalti.
Elämän rouva, ei kuoleman
Kesällä 2006 perustettiin sammattilainen harrastajateatteri, Vaahterateatteri. Kahden vuosikymmenen aikana Vaahterateatterista on tullut ammattitaitoinen, kunnianhimoinen ja arvostettu osa paikallista ja koko Lohjan alueen kulttuuria.
Vaahterateatterin ryhmä saa kukkansa.
Vaahterateatterin kesän – ja samalla 20-vuotisjuhlan – näytelmä on osa Eeva Joenpellon teosten esittelyä. Lohja-sarjan ja Tuomari Müllerin tarinan jälkeen Vaahterateatteri tuo Sampomäen estradille Eeva Joenpellon romaaniin perustuvan näytelmän Elämän rouva, Rouva Glad.
Rouva Gladin tarina on julkaistu vuonna 1982. Teksti on säilyttänyt tuoreutensa, yhä edelleen se on koskettava, elämänmakuinen kertomus. Vaahterateatterin sovitus on uskollinen kirjan tekstille, mutta samalla tuore ja mielenkiintoinen.
Sampojuhlan aikana Rouva Gladin tarinasta saatiin näyte – esitykset Sampomäellä jatkuvat 12.7. asti – vielä ehtii katsoa ja kokea tämän ainutlaatuisen näytelmän.
Juhlan kruunaa puhuja
Sampojuhlien kohokohta on jo 70 kertaa ollut juhlapuhe, juhlaesitelmä. Sarja, jonka vuonna 1956 aloitti Rafael Koskimies, Härjänvatsan kesäasukas, sai taas arvokkaan jatkon.
Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen, on tullut yleisölle tutuksi monelta kanavalta.
Teivaisen otsikko, Myyttinen valta eteni päivänpolitiikan yksityiskohdista laajempaan kuvaan. Valta hyödyntää kunkin ajan ominaispiirteitä ja kehityskulkuja. Teivainen lähti liikkeelle Elias Lönnrotista, korostaen suurmiehen ansioita kansakunnan kehittäjänä. Talouden ja politiikan kautta edettiin tekoälyyn, joka sekin tavoittelee valtaa, oppii luomaan myyttejä, käyttämään valtaa. Elias Lönnrotin esimerkki opettaa suhtautumaan kriittisesti vallankäyttäjiin.
Professori Teivo Teivainen
Teivo Teivainen on persoonallinen esiintyjä, vauhdikas ja mukaansatempaava. Hän on itsenäinen ajattelija, elämän ilmiöiden taitava yhdistäjä.
Oman mausteensa esitykseen toi Sampomäen sää. Taivas tummeni ja jo Vaahterateatterin viimeisten repliikkien aikana ryöpsähti sade. Sateenvarjot avautuivat, sadetakit rapisivat, mutta yleisö pysyi paikoillaan – tätä älyllistä ilotulitusta ei sadekaan vaimentanut!
Liisa Akimofin laulut
Juhlayleisölle kerrottiin tutusti salmiakista ja ihmissuhteista, mutta myös muista arkisen elämän asioista. Liisa Akimof on monipuolinen kulttuurin toimija, laulaja-lauluntekijä, tuottaja ja Production House -yhtiön toimitusjohtaja. Hänen työhönsä olemme tutustuneet monella eri tavalla, Sampomäen estradille asteli sanoittaja ja säveltäjä, jonka havainnot elämästä olivat tarkasti tähdättyjä.
Hykerryttävä laulusikermä – ensin Akimof kertasi kaikki ne verukkeet, joilla kutsuista kieltäydytään. Ihanat juhlat – hengessä mukana – Pohjois-Pirkanmaalla...
Ja sitten: mistä tulivat ne kolme kanaa ja kukko meidän pihalle ja sitten tuli vielä neljäskin. Tamperelaisetkin saivat osansa: sää ja mää ja sää ja mää ja moro – laulu soi kuin rotvallin reunalla konsanaan.
Suomalaisen kesäjuhlan kuvioihin kuuluu, kuinka miehet grillaavat ja naiset tiskaavat - aina vaan, juomaa vain tuodaan lisää – terävää, tarkkaa kuvausta ja huumoria kesän tutuista kuvioista.
Lopuksi lakonista kaihoa henkivä tuttu laulu, jossa maistui salmiakkia ja rakkautta...
Vielä ennen Uusmaalaisten laulua
Juhlan perinne jatkuu. Kunnioitettavat 25 vuotta sitä ovat vaalineet Seppo Iivonen yhdistyksen puheenjohtajana ja Sari Lehtinen hänen apunaan. Nyt Seppo ja Sari saivat Tiia Selenius-Nielsenin laatimat kukkaseppeleet kutreilleen kiitokseksi. Molemmat jatkavat työtä yhdistyksen hyväksi.
Esiintyjien kukituksen hoitivat Valtteri Mölläri, Stella Sormunen ja Hilla Tuovila.
Julius Westerberg kertoi juonnoissaan Sampojuhlan vaiheista, Sampomäen historiasta. Pohjolan pirtin näyttämöllä ja katsomossa on vietetty 70 Sampojuhlaa, mutta siitä on tullut koko ydinkesän juhlapaikka, teatterin näyttämö ja kohtauspaikka. Nykyään Sampomäkeä hallinnoi Sampoyhdistys. Toiveissa on, että muutkin toimijat innostuisivat Sampomäen mahdollisuuksista ja Sampomäelle saataisiin toimintaa myös loppukesän aikaan. Kulttuurityölle toivotaan jatkoa.
Lopuksi laulettiin yhdessä Uusmaalaisten laulu, jonka johti musiikkimies Julius Westerberg.
Välillä saadaan aurinkoa ja välillä raikasta sadetta, mutta uskollista yleisöä se ei haittaa, Sampomäelle kokoonnutaan, lönnrotilaisessa hengessä.
Tervetuloa seuraavinakin kesinä, viikko juhannuksen jälkeen sunnuntaina!
Jos kiinnostuit:
Rafael Koskimies, akateemikko ja ansioitunut tiedemies on vuonna 1953 julkaissut kesämaisemistaan kertovan teoksen Helsinki ja Härjänvatsa : muistelua
Kannattaa kysellä kirjastoista tai antikvariaateista.
Juhlaa kuvasi Timo Laurila
