lauantai 27. tammikuuta 2018

Pakkasen puhetta



Puhutaan ilmastosta. Sen muuttumisesta ja vaihtelevista säistä. Arvioidaan syitä, tunnetaan seuraukset.
Alakoulussa, kauan sitten, laulettiin talvihallasta ja kuuraparrasta. Laulettiin niin, että koulutalon ikkunat helisivät.
Laulavatkohan ne vielä?


Rati riti ralla, tuli talvihalla.
Kuuraparta, tuiskutukka, lumiviitta, harmaasukka.
Rati riti ralla, semmoinen on halla.


Tuntuu kuin talvi olisi enää vain pohjoisen luonnon ominaisuus. Napapiirin tuolla puolen on vielä lunta. Etelän talvi tulee myöhemmin, jos tulee. Maa on pitkään musta ja rapainen. Pitkä synkkä syksy imee kaiken valon syövereihinsä, salpaa hengityksen eikä pimeys ota hellittääkseen.
Pohjoinen talvi on lempeän pimeä, pehmeän sininen. Yöntummaa maisemaa vartioivat lumen peittämät puut.


Rati riti ralla, mistä tuli halla?
Tuolta Pohjan tunturilta, Lapin lasten laitumilta.
Rati riti ralla, sieltä tuli halla.


Talvesta on tullut lomakohde, aivan niin kuin auringostakin. Pakataan varusteet ja otetaan mukaan matkatarpeet, suunnistetaan pohjoiseen. Lakataan arvuuttelemasta kelejä ja lumipeitteen paksuutta, lähdetään sinne, missä talvi vielä viihtyy.
Sinne, missä lumi on vielä lunta. Kun sauva osuu hankeen, se vastaa tutulla narskahduksella.
Neljä vuodenaikaa – eikö niiden pitänyt olla jokaisen ulottuvilla? 



Rati riti ralla, mitä teki halla?
Puhui metsät puhtahiksi, jäät ja järvet kantaviksi.
Rati riti ralla, sitä teki halla.


Puhdas valkoinen maailma, raikas tuuli, joka puhdistaa sielua myöten. Luistava latu suksen alla, sujuva matka tuttujen puiden luokse, läpi tuulisen suon, ylös kinkamaa, alas laaksoon, ylös pitkää vastaista, palkintona pitkä, liukuva lasku takaisin majapaikkaan, kun aurinko on painumassa puiden taakse.


Tuuliset pyrypäivät, kun latu ei anna askeltakaan anteeksi, kun tuuli kiusaa kulkijaa, pyryttää väylän umpeen ja vaatii voimia senkin jälkeen, kun on jo kaiken vienyt. Jokainen sentti on hiihtämällä hiihdettävä, taisteltava.
Siniset maisemat, tuntureiden siluetit, huurteinen holvisto, korkeampi kuin katedraali.
On onni päästä suojaan, levätä, nukkua syvää talviunta seuraavaan aamuun.


Rati riti ralla, hyvin teki halla:
saapi lapset lasketella, luistella ja lauleskella.
Rati riti ralla, kiitoksia halla!


Laulavat ne vielä, mutta millaisia ovat koululaulut tämän ajan lapsilla?
Puhutaanko niille vielä hallasta ja pakkasesta?



Laulun sanat Maija Konttinen (1873-1949) Kansansävelmä