Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viljo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viljo. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Isä, hei!




Isä, hei!

Muistatko, kuinka istuimme keittiön ikkunan ääressä ja katselimme lumisadetta ja tiellä ajavia lumiauroja? Eilen oli taas sellainen ilta, lunta satoi hiljaa, katulamppujen valossa. Aamulla oli niin lämmintä, ettei aura-autoja tarvittu.

Muistatko, kun iltaisin lampun valossa istuimme ja puhelimme tutuista ja elämän varrella vastaan tulleista ihmisistä? Tapasin yhden kaukaisen tutun ihan hiljattain ja huomasin, että sinä olisit ollut se ainoa ihminen, jolle olisin voinut siitä kertoa. 

Eikä meidän olisi tarvinnut selitellä, olisi heti tiedetty ja muistettu. Nämä muut ihmiset, niille pitää taustoittaa ja selittää, ole siinä sitten spontaani.

Muistatko, kuinka me aina yhdessä suunnittelimme syntymäpäiviä ja kuinka odotit veteraaniystäviesi vierailua, yhdessä laulettua Iltahuutoa ja sitä tarinointia, joka täytti pienen tuvan kokonaan. 

Nyt olisi sadas syntymäpäiväsi, varmaan juttua taas riittäisi. Ikätoverien joukko on nopeasti hupenemassa, iltahuudon aika on monella jo tullut.

Muistatko, kun minä olin pieni tyttö ja sain aina turvaa sinun kädestäsi.

Muistoja on niin monta ja tällaisina päivinä ne tulvivat mieleen ja silmiin.


Kiitos, isä.

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Kaikkein Kallein päivä

Tänään se taas on, onnea vain kaikki Kallet ja Kaarlot ja Kaarlet!

Eilen oli Viljon päivä eikä Paavon päiviinkään pitkä matka ole, viime pyhänä niitä juhlittiin. Tosimiesten nimipäivärypäs irrottaa ajatukset lopullisesti joulusta ja loppiaisesta, nyt eletään totista talvea, paukkupakkaset vain alkaneelta vuodelta puuttuvat. Helistääkö helmikuu, tuoko se talven tullessaan? Pian se tiedetään.

Kallet ja Kaarlot ja Paavot, Viljoista puhumattakaan, olivat jokin aika sitten katoava luonnonvara. Nyt vanhat hyvät nimet näyttävät olevan taas suositumpia, onneksi.

Tosimiesten nimipäiville mennään harkituin tuomisin. Untonpäiville, kesällä, vietiin joskus muistiaiset tammenlehvien kera, olihan Unto veteraani. Pihatammen oksista napattiin kimppu, jonka sisään pullon kullanvärisine sisältöineen kätkettiin. Kallenpäivän viemisiä piti oikein miettiä, kun tammenlehviä ei saanut.

Nimipäivät ovat hyvä perinne, kunnia sille. 

Hyvää nimipäivää, kaikki sankarit!





lauantai 27. huhtikuuta 2013

Uhrin ansiosta lippu liehuu




Kotipihan lipputangon kilpi muistuttaa veteraanien saavutuksista.
Edesmennyt isäni oli sotainvalidi ja rintamaveteraani.

Kevään myötä nousevat valkovuokot ja siniset kukkaset kotipihan nurmikolle. Kun tuuli niitä lempeästi heijaa, on kuin sadat pienet suomenliput liehuisivat tuulessa.
Jonakin päivänä pieni pojantytär poimii niistä kukista oman kimppunsa. Elämä jatkuu.

Sammatin Itsenäisyyspäivän juhlassa vuonna 2007 isäni esitti veteraanin tervehdyksen juhlayleisölle. Sinä vuonna sekä Suomen tasavalta että isäni viettivät 90-vuotispäiviään.

Otteita juhlapuheesta 6.12.2007:

Arvoisa juhlayleisö

Sain kunniatehtävän esittää Teille, itsenäisyyspäivän juhlavieraat, sotiemme veteraanin tervehdyksen. Teen sen mielelläni, sillä Suomen itsenäisyys kuuluu elämäni tärkeimpiin tukipilareihin.

* * *

Suomalainen yhteiskunta on muuttunut paljon lapsuuteni ajoista.
Sammattikin on muuttunut, mutta sammattilaisuus on edelleen meitä kaikkia yhdistävä asia.

* * *
  
Kenraali Adolf  Ehrnrooth on kiteyttänyt itsenäisyyspäivän sanoman näin: Suomi on hyvä maa. Se on paras maa meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa.

Vaikka me emme olekaan vuosikymmeniin joutuneet ase kädessä maatamme puolustamaan, kunnioitetun kenraalin testamentti on edelleen pätevä. Suomi on hyvä maa, myös rauhan aikana. Suomi on puolustamisen arvoinen maa, suomalaisuudella on arvoa ja merkitystä tässä maailmassa.

Toivon teille kaikille hyvää itsenäisyyspäiväjuhlaa ja onnellista tulevaisuutta. Toivottavasti saamme elää rauhan aikaa vielä pitkään.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Viljon päivänä



Parhaiden perinteiden mukaan tätä päivää pitäisi viettää mukavassa seurassa, alkumaljaksi pommaccia, sitten kakkua ja kahvia, ehkä finkerporillinen jotain hyvältä tammitynnyriltä tuoksuvaa.Tänään ei onnistu, olen pahoillani. Mukavaan seuraan ehti vuosien varrella liittyä monta hyvää ihmistä, joita olisi ilo tavata ja tarinoida.

Vanhoista vieraskirjoista ja syntymäpäivätervehdyksistä olen huomannut, miten moni lähti kuvioista jo aikaa ennen Viljoa. Mukavia muistoja nousee mieleen, eivät parhaiden ihmisten kuvat hetkessä sydämestä katoa, onneksi. Ja kuinka yhä uusia nimiä nousi vuosien aallokosta esiin: siinä meille kaikille esikuvaa.

Ystäviä, läheisiä, tuttuja, kampraateja ja muita kavereita ei voi hankkimalla hankkia, niitä voi vain saada. Viljo sai ja siksi tuttu nimi allakassa lämmittää.

Kun puhuu toisesta, puhuu samalla itsestään. Vaatii korkeampaa sydämen sivistystä esiintyä niin, ettei saa riidankylväjän ja kaunaisen kärttynaaman mainetta. On niin kovin helppo kirjoittaa kriittistä tekstiä ja mustata toisen, tuntemattomankin, maine ja kunnia. Sosiaalisen median ja tietokoneiden aikakaudella kauna virtaa sormista näppäimiin ja suoraan julkisuuteen. On helppo julkaista oma kantansa, vaikka se olisi kuinka väärä ja epäoikeudenmukainen tahansa. Keskinkertaisillakin atk-taidoilla voi kompensoida puuttuvaa harkintakykyä ja vahvistaa pimeimpiä ennakkoluuloja.

Rohkea ihminen ei pelkää puhua hyvää lähimmäisestään.