sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Viljon päivänä



Parhaiden perinteiden mukaan tätä päivää pitäisi viettää mukavassa seurassa, alkumaljaksi pommaccia, sitten kakkua ja kahvia, ehkä finkerporillinen jotain hyvältä tammitynnyriltä tuoksuvaa.Tänään ei onnistu, olen pahoillani. Mukavaan seuraan ehti vuosien varrella liittyä monta hyvää ihmistä, joita olisi ilo tavata ja tarinoida.

Vanhoista vieraskirjoista ja syntymäpäivätervehdyksistä olen huomannut, miten moni lähti kuvioista jo aikaa ennen Viljoa. Mukavia muistoja nousee mieleen, eivät parhaiden ihmisten kuvat hetkessä sydämestä katoa, onneksi. Ja kuinka yhä uusia nimiä nousi vuosien aallokosta esiin: siinä meille kaikille esikuvaa.

Ystäviä, läheisiä, tuttuja, kampraateja ja muita kavereita ei voi hankkimalla hankkia, niitä voi vain saada. Viljo sai ja siksi tuttu nimi allakassa lämmittää.

Kun puhuu toisesta, puhuu samalla itsestään. Vaatii korkeampaa sydämen sivistystä esiintyä niin, ettei saa riidankylväjän ja kaunaisen kärttynaaman mainetta. On niin kovin helppo kirjoittaa kriittistä tekstiä ja mustata toisen, tuntemattomankin, maine ja kunnia. Sosiaalisen median ja tietokoneiden aikakaudella kauna virtaa sormista näppäimiin ja suoraan julkisuuteen. On helppo julkaista oma kantansa, vaikka se olisi kuinka väärä ja epäoikeudenmukainen tahansa. Keskinkertaisillakin atk-taidoilla voi kompensoida puuttuvaa harkintakykyä ja vahvistaa pimeimpiä ennakkoluuloja.

Rohkea ihminen ei pelkää puhua hyvää lähimmäisestään.




Ei kommentteja: