Parhaiden perinteiden mukaan tätä päivää pitäisi viettää
mukavassa seurassa, alkumaljaksi pommaccia, sitten kakkua ja kahvia, ehkä
finkerporillinen jotain hyvältä tammitynnyriltä tuoksuvaa.Tänään ei onnistu,
olen pahoillani. Mukavaan seuraan ehti vuosien varrella liittyä monta hyvää
ihmistä, joita olisi ilo tavata ja tarinoida.
Vanhoista vieraskirjoista ja syntymäpäivätervehdyksistä olen
huomannut, miten moni lähti kuvioista jo aikaa ennen Viljoa. Mukavia muistoja
nousee mieleen, eivät parhaiden ihmisten kuvat hetkessä sydämestä katoa,
onneksi. Ja kuinka yhä uusia nimiä nousi vuosien aallokosta esiin: siinä meille
kaikille esikuvaa.
Ystäviä, läheisiä, tuttuja, kampraateja ja muita kavereita
ei voi hankkimalla hankkia, niitä voi vain saada. Viljo sai ja siksi tuttu nimi
allakassa lämmittää.
Kun puhuu toisesta, puhuu samalla itsestään. Vaatii
korkeampaa sydämen sivistystä esiintyä niin, ettei saa riidankylväjän ja
kaunaisen kärttynaaman mainetta. On niin kovin helppo kirjoittaa kriittistä
tekstiä ja mustata toisen, tuntemattomankin, maine ja kunnia. Sosiaalisen
median ja tietokoneiden aikakaudella kauna virtaa sormista näppäimiin ja
suoraan julkisuuteen. On helppo julkaista oma kantansa, vaikka se olisi kuinka
väärä ja epäoikeudenmukainen tahansa. Keskinkertaisillakin atk-taidoilla voi kompensoida puuttuvaa harkintakykyä ja vahvistaa pimeimpiä ennakkoluuloja.
Rohkea ihminen ei pelkää puhua hyvää lähimmäisestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti