maanantai 25. huhtikuuta 2016

Sekalaista kärttyisyyttä



Miten tyhjästä nyhjästään? Ei tämä ole improvisaation paikka, vaan politiikan. Kun vain tietäisi, minkä ja kenen politiikan.

Huomaan yhä useammin, että taidoissani ja tiedoissani on puutteita. Olen monella tavalla toistaitoinen.
Kun ihminen valitaan poliittiseen tehtävään, hänestä tulee kaikkitietävä ja kaiken osaava. Pitäisikö minun pyrkiä politiikkaan? Ihan vaan oman henkilökohtaisen kehittymiseni vuoksi? Mutta mihin politiikkaan?

Kun aloitin pienyrittäjänä monta kymmentä vuotta sitten, hyvä ystävä antoi hyvän neuvon: ”Niin kauan kuin et palkkaa ketään, menee hyvin.”
On mennyt vaihtelevasti, ketään en ole palkannut. Sama neuvo näyttää pätevän  edelleenkin. Olen pahoillani, mutta en pienyrittäjänä voi asialle mitään.

Tietäminen ei enää ole trendikästä. Väinölinnat ja Aleksiskivet saa sekoittaa ihan vapaasti. Miksi minä sitten tunnen itseni tyhmäksi joka kerta kun huomaan, että parempi tietämykseni viihdemusiikista kattaa hädin tuskin Beatlesit ja Abban?

Viime yönä sain luettua loppuun menestyskirjan. Koko lukuprosessin ajan minua häiritsi se, että teksti jo oli analysoitu pitkin ja poikin puhki kaikenlaisissa artikkeleissa ja arvosteluissa, paneeleissa ja kirjaesittelyissä. Eivätkö ne enää luota minuun ja minun kykyihin lukijana? Luulevatko, etten löydä oikeita jyväsiä ilman, että minua kaikin tavoin neuvotaan. Seuraavaksi otan yöpöydälleni täysin tuntemattoman kirjan.

Jenkkipoliisi astuu pimeään taloon vain ladattu ase kädessään. Monta kertaa illassa. Kaikilla kanavilla samaan aikaan. Sitten kysytään, mistä me tämän aggressiivisen ja epäluuloisen asenteen olemme oppineet. Hi, c’moon, juu siiii!

Valitettavasti maailman yleisin kieli on juuri äsken soveltamani huono englanti.

Eräällä kylänmiehellä oli tapana kertoa rehvakkaita neekerivitsejä. Vaikka ne jutut kerrottaisiin korostaen afroamerikkalaisia henkilöitä, ne eivät sittenkään muuttuisi hyviksi vitseiksi. Myötähäpeä säilyisi. Rasismia ei voi hoitaa pehmohuuhtelulla, se on pestävä ja juurittava kokonaan pois.

Ellet ole kiltisti, minä lähetän sinut matkalle. Pakkaan laukunkin puolestasi ja annan suunnaksi Temptation Island. Saammehan sitten nähdä!
Ai jaa, sinä päätitkin olla kiltisti.

Ennen saattoi valita parhaan ja sopivimman. Nykyään valitaan usein vain se luultavasti vähiten huono vaihtoehto. Kaikki ei johdu siitä, että minusta on tullut ikääntynyt kärttytäti. On kai maailmassakin jotain korjattavaa?


PS. Kirjahyllyni on kyllä hiukan päivittynyt, mutta minulla ei ole siitä uudempaa kuvaa. Minua tämä kuva ei tosin lainkaan häiritse. Olen näet siinä iässä.