Rakkaat slow kitchenin ystävät! Enää ei ole trendikästä
pelkkä kokkaamisen hitaus ja vaivalloisuus.
Trendikäs ruoanlaitto on nykyään nimeltään cuisine noir.
Suomeksi tämä tarkoittaa nokikokkausta. Se voi olla sekä
hidasta, vaivalloista että nokista.
Tänään arkiruokalassa maisteltiin makkaraa Cuisine noir
–hengessä. Pikantti savun sivuvivahde, itärannikolla paistetun aromi, ei ihan
niin mustaksi olisi tarvinnut.... Avecina luonnon ihailua Wiskipenkillä, ei
siis mitään drinkkejä tai hömpsyjä.
Cuisine noir –henkinen kokkailu edellyttää tulisijaa ja klapivarastoa, mieluummin myös pientä varastoa tuohenkäppyröitä, ettei keittäjän ei tarvitse käppyröidä. Tulitikkuja on hyvä varata iso laatikollinen. Vesi voidaan tuoda paikalle muoviämpäreissä, vesijohto on luksusta, mutta sallittua.
Slow kitchenin aikaan käytetty, silloin hieman keskeneräisen oloinen työtasokombinaatio on saanut uutta ilmettä ja maalipintaa. Tiskipöydän vieressä oleva taso on varustettu keraamisilla laatoilla. Kestävät kuumaa, kylmää, kosteaa ja kiukuttelua. Eivät hilseile, kuten maali ennen. Seinämien maalipinta ei ole vielä edes nokeentunut, vaikka se on ollut käytössä jo joitakin päiviä.
Ravintolasali on siivottu. Kuka kumma syö niin epäsiististi,
että ruokasalin pöydän alta löytyy yhä uudelleen kuivia koivunlehtiä? Ravintolasalin
varusteisiin kuuluu myös lämpömittari, thermometer ulkomaankielellä.
Parasta on hetki aterian jälkeen Wiskipenkillä. Sadepilvet
piirittävät niemenkärkeä, mutta kun taivas aukenee, valo yltää pilvien lomasta
veden pintaan asti.
Taustamusiikista vastaavat lokit.
