Olen huomannut, miten moni ajattelee, että pitäisi itsekin kirjoittaa. Hyvä ajatus.
Niin todellakin pitäisi.
Kirjoitan tätä rohkaisuksi ja uskon vahvistukseksi, paitsi lukijalle, myös itselleni.
Vielä olisi kirjoitettavaa.
Olen ajatellut, että pitää kirjoittaa elämästään. Jonakin päivänä pää tyhjenee omia aikojaan ja silloin ei enää ehdi. Onko siihen aikaa vai onko jo kiire, kukaan ei tiedä.
TOIMI NÄIN:
Mainostoimistossa kirjoitin suoramarkkinointikirjeitä. Niissä kuuluu aina olla TOIMI NÄIN -osio, jossa käsketään ottaa kynä käteen ja kirjoittaa esimerkiksi oma nimi. Tai repiä lipuke tai liimata lapuke tai läimäistä tarra kuoreen.
Siis: Toimi näin:
Siivoa pöytä puhtaaksi ja rauhoita ympäristö. Älä liioittele, mutta kastele ainakin kukat. Kukkien kasteleminen tulee aina ensimmäisenä mieleen, jos työ ei suju. Eipä se sujukaan, jos fiikus vihaisesti vilkuilee.
Tietokone helpottaa tekstin käsittelyä, pöydältä painoon.
Mutta: tekniikka on sittenkin vain tekniikkaa. Ruudulta on yllättävän helppo lukea väärin. Huomaat sen tulosteista. Kirotusvihreen yli hyppää niin sujuvasti. Jos virhe on paperilla, huomaat sen ja käytät punakynää. Ruudulle ei voi tehdä merkintöjä millään kynällä. Otan usein väliprinttejä. Toimisiko se sinullakin?
Julkaisukelpoinen aineisto on useimmiten tehty sellaisella koneella, jonka tuotosta joku toinen kone osaa lukea. Julkaisukelpoinen käsin kirjoitettu juttu on yhtä lailla katoavaa kansanperinnettä niin kuin hyvä käsialakin. Valitettavasti.
Hengitä syvään ja ala kirjoittaa.
Aloita alusta, lopusta tai keskeltä. Kunhan aloitat, jostakin. Kun tekstiä on vähän enemmän valmiina, palikat kyllä löytävät omille paikoilleen. Istu kärsivällisesti aloillasi ja aloita.
Uskalla kirjoittaa.
Kirjoita yksinäisessä kammiossa ja niin, ettei kukaan näe tai kuule, jos aiheesi sinua itkettää tai naurattaa. Lue ääneen, puhu itseksesi. Ole rohkea, sillä vielä mikään ei ole julkista. Sinä päätät, milloin kerrot muulle maailmalle, että kirjoitat. Kun olet kirjoittanut tarpeeksi itsellesi, voit näyttää tekstiä muille. Huomaat kyllä, kun aika on kypsä.
Luota alitajuntaan.
Viivy tekstin ääressä, ajattele sitä. Älä ajattele muuta tai ainakin yritä olla ajattelematta. Kirjoita asioita näkyviin ja anna ajatusten pulputa. Kun muistat yhden jutun, toinen tulee perässä. Pohdi rauhassa, kun asiat nousevat syvältä sielun pohjalta, ne voivat ottaa aikaa. Tietokoneella tekstiä on helppo lisätä alkuun, loppuun, keskelle. Eivätkä saumat irvistele.
Kirjoita säännöllisesti, tee rutiineja.
Sielusi alkaa valmistautua kirjoittamiseen ja alitajunta auttaa taas. Ja sinulla on päiväjärjestys. Päätä, että kirjoitat tai olet kirjoituksesi äärellä muutaman tunnin kerrallaan, tuli valmista tai ei. Keitä kahvia tai älä keitä. Aina ei tule, hyväksy se, mutta älä anna periksi. Raivaa työllesi aikaa. Kun työ alkaa sujua, se raivaa kyllä itselleen aikaa.
Usko juttuusi.
Vaikka olisit tekstisi ainoa lukija, kirjoittamasi teksti on tärkeää ja arvokasta. Jokainen kirjoitelma on pala muistia, yhteistä tai yksityistä. Usko siihen, että teet jotain tärkeää. Eräänä päivänä se on tärkeää. Itsellesi, läheisillesi, maailmalle.
Älä odota mainetta ja mammonaa.
Kirjoittaminen on hauska, mutta hidas tapa köyhtyä. Rikastut varmasti, mutta sillä pääomalla ei makseta vuokraa eikä kauppalaskua. Jos mietit kirjoittaessasi, paljonko rahaa tästä saa, et ikinä pysty saamaan aikaan mitään kunnollista eikä ainakaan siitä makseta.
Oletko iskelmälaulaja, olympiavoittaja, liikemies tai poliitikko?
Luulen, että edellä esitetyistä neuvoista ei sinulle ole kovinkaan paljon iloa. Julkisuus tuntuu pitävän huolen siitä, että julkiset henkilöt pysyvät julkisuudessa. Kaikki tietävät, että julkimolla on annettavaa. Tunnustan olevani ajoittain jopa kade. Kateus on kaamea kansantauti, mutta oikein käytettynä ehkä myös vain lievästi vaarallinen piriste.
Jokaisella on oma tarina. Jokainen tarina on jollekulle toiselle voiman ja lohdun antaja. Jokainen tarina ansaitsee tulla kerrotuksi.
Yritän vieläkin kirjoittaa.
Kirjoittamisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti