sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Vanhanaikaista huushollia





Vestan neitsyiden tehtävänä oli vaalia kotilieden tulta. Neitsyitä oli kuusi ja heillä oli jokaisella pitkä kontrahti. Tyttöparat, koko nuoruus kului hikisessä nokisessa temppelissä.

Täällä mökkirannassa huushollataan vanhanaikaisesti. Aamupäivällä syttyy tuli yhdistettyyn kotilieteen ja lämminvesivaraajaan. Kaikkien muiden hommien lomassa isoäiti vaalii tulta, täyttää välillä kattilaa koussikalla ja lisäilee tarvittaessa puita. Ikuisen tulen aika päättyy joskus iltapäivän aikaan. Jos tulen pitäisi palaa 24/7, luulen, että kaksi mummelia selviäisi urakasta loistavasti, kolme kumminkin. Vestan neitsyet olivat nuoria hupakoita, kun taas mummoilla ei ole enää neitseyttä riesana eikä muitakaan erityisiä ambitioita.

Ja sillä vedellä, joka tulella lämpiää, sillä tiskataan astiat. Tiskataan mukit ja lautaset, vaikka kertakäyttövärkitkin onkin jo aikaa sitten keksitty. Koko serviisi on yhtenäistä mökkityyliä, halpahallimalleja. Samalla rahalla ja ehkä samasta paikastakin olisi saanut jopa parin suven kertakäytöt. Nämä ovat sinnitelleet monta vuotta, kestäneet käsitiskiä ja kovakouraista käsittelyä. Muovimukien vieminen roskiin on melkoinen haaste, kun roskikselle on yli kilometrin matka! Ei, meillä ei polteta pahvimukeja saunan pesässä. Muovia niihin kumminkin on jollain tavalla ujutettu, jotain, mikä rasittaa paitsi polttajaa, myös tulisijaa.

Ja illalla, kun on oltu saunassa ja rauhoituttu, mökin mummo avaa radion. Ei sieltä enää Kankkulan kaivoa kuule eikä lauantain toivottuja. Näin euroviisujen aikaan melkein mikä tahansa (onneksi) unohtunut jollotus muuttuu ikimuistoiseksi euroviisuksi, jota hartaana kuunnellaan ja muistellaan ja harmitellaan kuinka ei sille eikä tuolle sittenkään (onneksi) herunut pisteitä vaikka… Radiossa on vaikka kuinka monta kanavaa, mutta toukokuun kolmantena viikonloppuna suurin osa niistä joko viisukanavia tai lätkäkanavia tai rokkia. Sitkeä vanhanaikainen kanavasäätimen pyörittäjä löytää radion uumenista Nürnbergin mestarilaulajat ja huomaa, ettei oopperaakaan rajattomasti jaksa.

Ihan kaikkea ei piintynyt nostalgikkokaan sentään tee vanhaan malliin. Entisaikaan mökkiläiset käyttivät kylmää kaivoa jääkaappina, nykymummilla on jääkaappi.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Aidon kokemuksen ylivertaisuudesta





Vesi on vapaa, puut hiirenkorvalla, ilma on täynnä laulua ja luritusta.
Taivaan värit heijastuvat veteen, pilvien tarkkaan piirretyt kuvajaiset. Kun iltapäivän tuuli pyyhkäisee lahden yli, veden pinta alkaa elää ja auringon heijastukset liikkuvat vastarannan puiden oksilla.

Kaukainen metsä hohtaa syvää sinistä, illan edetessä  taittuvat uusiin tunnelmiin. Taivaalle nousevat punaisen ja keltaisen, oranssin ja hennon malvan sävyt. Vesi tyyntyy, peilaa pilvien värejä ja kuvajaiset piirtyvät yhä täydellisemmin. Lyhyen turkoosinsinisen yön jälkeen sumu kietoo vaippansa järven ylle, hento kudelma häipyy vasta, kun aurinko nousee korkeammalle.

Arka lintu purjehtii kotilahdelle. Jos nyt etsin kameran tai kiikarin, lintu säikähtää ja pakenee. Koko kevään linnuilla on ollut rauha, jos sitä häiritsee, tunnustautuu tunkeilijaksi. Hengitän.

Jos maalaisin nämä värit, tulos olisi makea, eikä kukaan uskoisi. Jos yrittäisin kuvata ne, maaginen sävytys ei tallentuisi kameraan. Alkukesän maisema on paljas ja avara, ilmaa oksien lomassa voi melkein koskettaa.

Aito kokemus on ylivertainen. Jos tavoitan työhöni yhden hetken, seuraava voi jo pitää kuvaajaansa pilkkanaan. Aito kokemus haastaa, luuletko onnistuvasi? Kun kesä etenee, vihreä muuttuu yksiselitteisemmäksi, luulen.

Katselen järven peiliä niin kauan, että värit tarttuvat sieluuni. Kerään voimaa muistikuvasta, en toisinnosta kuvaruudulla tai kankaalla.

Huomenna maisema on taas uusi. 


lauantai 4. toukokuuta 2013

Näytelmässä









Puulalla, jäidenlähdön aikaan. Vesi vapautui, jäät katosivat vauhdilla. Rannan puut peilautuivat vapaan veden pintaan ja kuvajaisia tuli koko ajan lisää. Tuuli ryöpytti ulapan vettä, joka näytti nauttivan vauhdista.

Vastarannan puolella vaelsivat sadepilvet, sitten maailma muuttui siniseksi, siniseksi. Näytelmä huipentui. 
Sininen ja valkoinen, värit täynnä tunnetta.