James Liptonin loppiaisaaton haastattelussa loisti
karismaattinen George Clooney. Näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja korosti
useaan kertaan käsikirjoituksen merkitystä elokuvan runkona. Hyvästä
käsikirjoituksesta saa hyvän elokuvan, huonosta ei koskaan. Toisaalta, totesi
Clooney, hyvänkin käsikirjoituksen voi pilata.
On taito aloittaa niin, että katsoja on heti mukana imussa,
mutta vielä suurempi taito on viheltää peli poikki niin, että sieluun jää
kaiherrus siitä, että olisi tuota nyt vielä…
Ensimmäiset lapinhulluuden oireet minun otsalohkossani alkoivat
tuntua viime vuosituhannella Sallassa. Ihastuin maisemiin ja hiljaisuuteen,
tykästyin ihmisiin. Taudista en ole eroon pyrkinytkään, kyllä aikuinen ihminen
aina jonkin verran haikeutta kestää. Vaikka sarventyngät ajoittain kutittavat
otsalla, tilanne lienee hallussa. Vai huomaako sitä itse?
Kun ruudusta alkoivat vyöryä Taivaan tulet, tempauduin
mukaan. Lötjösen, Röhkön ja kumppanien toilaukset, Aimon kipuilut
ihmissuhteissa, jyrkät äärilaitojen kulkijat, joviaali poliisipäällikkö - sarja toi ruutuun monta hyvää,
tunnistettavaa tyyppiä.
Näyttelijäkaartissa oli persoonallisia uusia tuttavuuksia. Ihan
oma lukunsa olivat maisemat ja vuodenajat, ankarassa kauneudessaan. Ote oli
sopivan liioitteleva ja kärjistävä.
Taivaan tulet päättyi hyvien ihmisten juhlaan ja jouti kai päättyäkin.
Alkujaksojen puhti oli kadonnut, ihmisistä ei enää uutta särmää löytynyt,
uskottavuus rapisi, vitsejä venytettiin niin, että kotisohvalla hikoiltiin ajoittain
myötähäpeää. Rajansa sitä on sympaattisen satuhahmonkin kiusaamisella. Jetsu
uskaltautui kosimaan, kun kaikki uskottavuuden rajat oli moneen kertaan
ylitetty. En ole omassa elämässäni joutunut miehisen saamattomuuden syvimpiä
syövereitä koskaan noin perusteellisesti tutkailemaan. Varmaankin onneksi.
Taivaan tulien ensimmäisten kausien käsikirjoittajana oli
Kari Väänäsen ohella Timo Parvela. Olisiko kahden tekijän mallia pitänyt
jatkaa? Kumpikin tekijä on ammattimies, mutta olisiko kahden erilaisen näkemyksen
yhdistäminen tuonut jatkoon kipinää? Kari Väänänen on useissa
haastatteluissa kertonut halunneensa tehdä vielä yhden kauden – päättyikö hyvä
sarja paniikkijarrutukseen? Jäikö juonen ituja käyttämättä, taustoja
rakentamatta, selittääkö tämä loppujaksojen onnahtelut. Latistiko väärässä
paikassa säästäminen ja kustannuskuri inspiraation?
Määrämittaan kirjoittaminen on taitolaji. Jos tämä blogi
roiskuu yli, lukija (jos jossain sellainen on) joutuu skrollaamaan hiukan
enemmän, siinä kaikki. Eikä blogikirjoituksella vakiopituutta edes ole. Televisiojutulla,
lehtiartikkelilla, tiedotteella ja monelle muulla kirjoitelmalla on määrämittainen
paikka, jonka ehdoilla temput ja sanavalinnat on sovitettava.
Kemijärven ja Koillis-Lapin ihmisten puolesta olen iloinen.
Toivottavasti sarja antoi lisää potkua matkailuun ja muihin elinkeinoihin.
