tiistai 7. tammikuuta 2014

Jouti jo?




James Liptonin loppiaisaaton haastattelussa loisti karismaattinen George Clooney. Näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja korosti useaan kertaan käsikirjoituksen merkitystä elokuvan runkona. Hyvästä käsikirjoituksesta saa hyvän elokuvan, huonosta ei koskaan. Toisaalta, totesi Clooney, hyvänkin käsikirjoituksen voi pilata.

On taito aloittaa niin, että katsoja on heti mukana imussa, mutta vielä suurempi taito on viheltää peli poikki niin, että sieluun jää kaiherrus siitä, että olisi tuota nyt vielä…


Ensimmäiset lapinhulluuden oireet minun otsalohkossani alkoivat tuntua viime vuosituhannella Sallassa. Ihastuin maisemiin ja hiljaisuuteen, tykästyin ihmisiin. Taudista en ole eroon pyrkinytkään, kyllä aikuinen ihminen aina jonkin verran haikeutta kestää. Vaikka sarventyngät ajoittain kutittavat otsalla, tilanne lienee hallussa. Vai huomaako sitä itse?

Kun ruudusta alkoivat vyöryä Taivaan tulet, tempauduin mukaan. Lötjösen, Röhkön ja kumppanien toilaukset, Aimon kipuilut ihmissuhteissa, jyrkät äärilaitojen kulkijat,  joviaali poliisipäällikkö - sarja toi ruutuun monta hyvää, tunnistettavaa tyyppiä.

Näyttelijäkaartissa oli persoonallisia uusia tuttavuuksia. Ihan oma lukunsa olivat maisemat ja vuodenajat, ankarassa kauneudessaan. Ote oli sopivan liioitteleva ja kärjistävä.



Taivaan tulet päättyi hyvien ihmisten juhlaan ja jouti kai päättyäkin. Alkujaksojen puhti oli kadonnut, ihmisistä ei enää uutta särmää löytynyt, uskottavuus rapisi, vitsejä venytettiin niin, että kotisohvalla hikoiltiin ajoittain myötähäpeää. Rajansa sitä on sympaattisen satuhahmonkin kiusaamisella. Jetsu uskaltautui kosimaan, kun kaikki uskottavuuden rajat oli moneen kertaan ylitetty. En ole omassa elämässäni joutunut miehisen saamattomuuden syvimpiä syövereitä koskaan noin perusteellisesti tutkailemaan. Varmaankin onneksi.

Taivaan tulien ensimmäisten kausien käsikirjoittajana oli Kari Väänäsen ohella Timo Parvela. Olisiko kahden tekijän mallia pitänyt jatkaa? Kumpikin tekijä on ammattimies, mutta olisiko kahden erilaisen näkemyksen yhdistäminen tuonut jatkoon kipinää? Kari Väänänen on useissa haastatteluissa kertonut halunneensa tehdä vielä yhden kauden – päättyikö hyvä sarja paniikkijarrutukseen? Jäikö juonen ituja käyttämättä, taustoja rakentamatta, selittääkö tämä loppujaksojen onnahtelut. Latistiko väärässä paikassa säästäminen ja kustannuskuri inspiraation?

Määrämittaan kirjoittaminen on taitolaji. Jos tämä blogi roiskuu yli, lukija (jos jossain sellainen on) joutuu skrollaamaan hiukan enemmän, siinä kaikki. Eikä blogikirjoituksella vakiopituutta edes ole. Televisiojutulla, lehtiartikkelilla, tiedotteella ja monelle muulla kirjoitelmalla on määrämittainen paikka, jonka ehdoilla temput ja sanavalinnat on sovitettava.

Kemijärven ja Koillis-Lapin ihmisten puolesta olen iloinen. Toivottavasti sarja antoi lisää potkua matkailuun ja muihin elinkeinoihin.

 Taivaan tulet oli, ja on edelleenkin, lapinhullujen oma ohjelma. Ja niin hullu tiedän olevani, että varmasti palaan ruudun ääreen ja katson, kun seuraavan kerran uusivat. Saa siitä hiukan lievennystä, kun ei aina pohjoiseen pääse. Oli se loppu ihan millainen tahansa.



 Jutun kuvat ovat Sammun tuvalta, Kittilästä.