Koko talvikausi meni aikamatkaillessa. Mielenkiintoinen, erilainen matka, joka vei aikaa ja energiaa, vaikka yöksi pääsikin kotiin. Seikkailu,
joka antoi energiaa ja tuuletti ajatuksia. Olen nauttinut jokaisesta hetkestä. Kiitos niistä.
Kun saa työn käsistään ja voi hetken huokaista, huokausta
seuraa toinen huokaus. Olen tosin ollut paikalla, mutta en suinkaan aina läsnä.
Kuinka pölyisissä nurkissa perhe voikaan elää! Miten ne
tällaiseen ovat tyytyneetkin! Ja kuinka koukuttavaa kunnon putsauksen jälkeinen
raikas ja puhtoinen elämä onkaan! Vaikka työ sai aivosolut ahkeroimaan, oma
arvonsa on silläkin, että voi ahkeroida arkisissa kotiaskareissa.
Staubsaugerpilotin, sanoi saksalainen siivoojatyttöä.
Kyllänesittenehkäjopatämänelämänaikanajoskusvieläehtii-mankeloinnit on mankeloitu, muut kotityöt tehty, työpöydän siivous alkamassa, pihamökin
imurointia taidan vielä vähän lykätä. Tuulee koleasti, Eurooppapäivän lippu liehuu
kunnolla, kuka pienessä mökkerössä tällä kelillä suostuisi yöpymään. Kirjojen
lukeminen, ihan vaan lukemisen takia, naistenlehdet, kudin ja telkkari…
Ottaisiko ompeluksen esille? Pölyyntyykö puhdas koti siitä?
Kevätkaihonkukka, uskollinen sininen. |
Koukuttavaa, kuin kaurapuuro. Ihan tavallisen tasainen arki.
Siitä saa hyvä ja lempeän olon. Aivan niin kuin kaurapuurosta.
Uusia seikkailuja odotellessa.
Lemmikit, vuokot, kaihonkukat |