Löysin siivotessa joulurunon vuodelta 2010 (kaaos ottaa vielä aikansa). Täällä ei ole pakkasta eikä joulukaan ihan ovella, mutta kuitenkin. On ollut komeita kuutamoita.
Himmeän
kuun valossa
yön
syvässä tyvenessä
veden
liike taukoaa
äänetön
ääretön
talvi tulee.
Jäinen
lakeus
ottaa
syliinsä
ulapan ja
lahden
poukamassa
uinuvat
kaislat
auringon
muistot.
Kuutamoyönä
askel vain
talveen
ihmisen
mieli
katsoo
taas jouluun
ihmeiden
juhlaan
lämpöä
toivoo
lempeyden
lahjaa
elämään
meille.
