keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Maan tapa




Asiaa ei anneta asiantuntijan käsiin ennen kuin asiasta tietämätön 
on ensin saanut asialla harjoitella ja kokeilla.
Kuunnellaan oireita ja vain oireita.
Luotetaan kuulopuheisiin ja luulopuheisiin.
Annetaan ajan kulua, vaikka tilanne olisikin akuutti.
Odotetaan vielä vähän.
Testataan eri vaihtoehtoja ennen kuin uskalletaan myöntää, että oikeasti tietoa ei olekaan. 
Eikä varmaan koskaan ollutkaan.
Oma syysi, asiakas, olet elänyt väärin.
Oma syysi, jos luotit väärään asiantuntijaan.
Oma syysi, jos kuvittelit, että sinulla on oikeuksia.
Ohitetaan oudot oireet.
Hoidetaan oiretta, mutta ei selvitetä oireen alkujuurta.
Odotetaan vielä vähän.
Annetaan asiakkaan odottaa, sillä onhan asiakkaalla aikaa, rahaa ja kärsivällisyyttä.
Ellei ole, vaihtakoon luukkua tai puoluetta tai kotipaikkaa tai…
Juu, kyllä me tiedämme, millaista akuutin ongelman kanssa on elää. 
Yrittäkää nyt kumminkin vielä.
Puhutaan, kun olisi aika kuunnella.
Kuunnellaan, kun puhetta ei enää tule.
Odotetaan vielä vähän.
Annetaan ajan hoitaa.
Luuletko sinä muka jotain tietäväsi?
Ai te ette muka tiedä, mitä voi saada/anoa/pyytää? 
Miksi te ette tiedä?
Nämä ovat kuulopuheita ja luulopuheita.

Minä olen sentään asiantuntija.
Kolmannen asteen auktorisoitu asiantuntija.
Jospa tämä ajan myötä hoituisi.
Kun aikaa kuluu, asiakas oppii nöyrtymään.

Mistä minä olenkaan kirjoittanut? Maan tavasta. 
Mutta koskeeko se politiikkaa, julkista hallintoa, kulttuuria vai terveydenhuoltoa ja sairaanhoitoa?

Tietämisen teeskentely on meille luontaisempaa kuin tietämättömyyden myöntäminen. 
On aina ollut, ja kaikkialla.

Siirrän vastuun lukijalle.
Pitäkää hyvänänne.
Annetaan ajan kulua.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Hengitys, toinen hengitys



Tuuli viihtyy puissa. Valo ottaa tilaa, kun lehdet putoavat.
Syksy etsii jälkiään pientareilta.
Avartuu.

Tuulen hengitys, puuskien rytmi, oksien liike ja lehdet, lehdet.
Rungot pysyvät, harmaanutut.
Kahisee.

Maa vetäytyy. Multaisiksi kynnetyt pellot, tuleentuneet ruohonkorret.
Juhla on ohi, kesä ja ruska.
Ei vielä uutta.

Valo laskeutuu maan tasalle. Varjot kasvavat ja valon aika lyhenee.
Tähdet asettuvat iltapuun oksille.
Yö huokaa hiljaa.

Kuuntelen yötä.
Kuuntelen.
Yhä.


torstai 15. lokakuuta 2015

Mitä ihminen tarvitsee


Jos olet ajatellut ihmistä, tositarkoituksella, älä pelkää. Ihmisen kanssa on helppo tulla toimeen. Kun perustarpeet on tyydytetty ja arki sujuu, ihmisen kanssa on mukava olla.

Miten ihmistä hoidetaan?


Ihmisellä pitää olla katto päänsä päällä. Vinokatto tai tasakatto tai harjakatto, mutta mieluummin vesitiivis ja luja. Katon alle pitää rakentaa tila, jossa on lämmintä ja valoisaa.


Aamulla ihminen tarvitsee teensä ja kahvinsa. Puuron, jonka päälle viskataan kourallinen pakastemarjoja tai oikein ankeina aamuina pikkutöräys hunajapurkista. Päivällä on hyvä saada muonitusta ja sitten ehtopäiväkaffet. Myöhemmin syödään murkina tai päivällinen tai mikä ehtoollinen se sitten onkaan ja lopuksi iltateet tai muut pöperöt. Jos on pyhäpäivä, tehdään ruokaa pitemmän kaavan mukaan tai syödään ulkona ja sitten seuraavina päivinä pöytään tulee pyhäinjäännöksiä, sillä eihän nuuka mummo mitään pois heitä, mikä lämmitettynä tai tuunattuna appeeksi kelpaa.


Ihmisen mieli tarvitsee ravinteensa ja humuksensa. Ystäviä, nuoria ja vetreitä ja vanhempia, hiukan jo raihnaisia ja ajan kuluttamia. Puhetta ja juoruja, keskusteluja ja tsättäilyä. Tavataan ja halataan ja taas tavataan. Viivytään hetki yhdessä ja puhutaan maailma kuntoon. Puidaan järjestykseen teeveeviihde ja naapurin uusi auto.

Ihmisen ajatus kaipaa kirjastoon, löytämään mieltä kiihottavaa tutkittavaa ja luettavaa. Äänikirjoja automatkoille ja käsityölehtiä lankainspiraation varalle. On mukava tietää, että on paikka, josta asiat ovat aakkosjärjestyksestä ja aikajanalta.


Ihmisen sielu kaipaa hiljaisuutta ja kaunista musiikkia, joka täyttää lempeän majesteetillisena tilan. Lohdutuksen ja toivon sanoja, jotka lausutaan lempeällä äänellä. Kynttilöiden liekkejä, jotka elävät ilmavirrassa, yhteisön yhteistä hengitystä. Askelten rahinaa hiekkaisella polulla, kun käydään sytyttämässä kynttilät ja muistamassa niitä, joiden muisto lämmittää.


Ihmisen polvet ja ranteet ja nilkat ja silmät ja sydän ja korvat kaipaavat huolenpitoa ja hoivaa. Tietoisuuden siitä, että vihlovan päänsäryn kourissa ei tarvitse loputtomiin kipristellä kun pää humisee flunssaa, vaan saa soittaa terveysasemalle ja pääsee lääkäriin ja apteekin kautta kotiin. Jos mieltä kalvaa epäilys, siitäkin saa puhua ja pääsee seuraavan auttajan luokse.


Sujuva arki on sitä, että voi käydä kaupassa, käynnistää pesukoneen tai keittää synkänmustat kahvit. Posti tulee ajallaan ja vastaanottaja kiukuttelee laskuja omia aikojaan. Voi harrastaa ja kävellä kirjastoon tai olla harrastamatta. Ihmisen arkeen kuuluu, ettei itsestään selviä asioita tarvitse sen kummemmin pohtia.


Ihmisen kanssa on ihan mukava olla. 
Vaikka se ihminen olisit sinä itse.

PS. Mukava juttu, että sammattilaiset saivat pitää mainion terveysasemansa. Tosi mukava juttu, ihan arkeakin ajatellen.

Maiseman urbaanit yksityiskohdat Keravan Sompiosta.