tiistai 23. joulukuuta 2014

Tapahtui aatonaattona, aamupäivällä


”Kuulehan”, sanoi Hiirivaari, ”taas ne sen saivat aikaan.”
”Niin saivatkin”, myönteli Hiirimuori. ”Olitko sitten epäillyt, etteivät onnistuisi?”
”Olinhan minä. Ei se pitkään aikaan siltä näyttänyt, että jotain tapahtuisi. Koko syksyn olen kiikkunut fiikuksessa ja katsellut, eikä mitään katseltavaa ole ollut.”

Hiirimuori ei sanonut mitään. Kun päivittelyvaihde päällä, päivitellään. Ei siinä  vastaväitteet eikä vatsanväänteet auta. Hiirivaari ei edes kunnolla huomannut.

”Täällä on keitetty ja paistettu parin päivän ajan ja tehty vaikka mitä!” Hiirivaari jatkoi eikä Hiirimuori tiennyt, oliko ukko tosissaan vai ei. Taisi olla taas tosikkovaihteella.


”Kun ensin näytti siltä, ettei ikinä mitään, niin sitten kumminkin alkoi tapahtua!”
”Ja sitten, pari päivää sitten, isäntä vihdoinkin osti kuusen, VIHDOINKIN, mutta voitko kuvitella, pystytti sen autokatokseen! Kuka sitä siellä katselisi, minäkin näin vain muutaman oksanpään!”

Jaajaa, sitäkö se tarkoittikin, kun kurkottelit niin, että meinasit pudota fiikuksesta, mietti Hiirimuori, mutta ei edelleenkään sanonut mitään ääneen.

”Ja vasta tänään toi kuusen sisälle ja sittenkin kesti tovin, ennen kuin edes tähti saatiin latvaan!”


Hiirimuori huokasi. Uudelleen.
”Nythän se on koristeltu ja sinä voit nähdä oman kuvasi joulupallon pinnasta”, muori yritti. ”Katso nyt, kynttilätkin loistavat jo!”

”Niin kai, mutta kun se ei ole oikein! Eikö ne enää muista mitään?” tuiskahti Hiirivaari.

”Kun kuusi on koristeltu, valot sammutetaan ja sytytetään vasta aatonaaton iltana, kun kaikki alkaa olla valmista. Silloin katsellaan kuusta, juodaan pieni lasillinen jotain hyvää ja sitten vasta…” Hiirivaari oli niin tuohtunut, ettei ollut oksallaan pysyä.


”Anna nyt jo olla”, tuhahti Hiirimuori. ”Katso nyt ympärillesi, äläkä toljota pelkkää kuusta! Emännällä on taikina nousemassa ja pian porkkanat kattilassa ja sitten perunat ja sitten…  Anna niiden nyt nauttia vähän joulukoristeista hommiensa lomassa.”

”Mutta riittääkö niissä kynttilöissä varmasti valoa huomiseksikin? Pikkutyttökin tulee silloin ja piipertää ja sirkuttaa, täällä pitää olla kaunista ja tuoksua hyvältä!”

”Ihan varmasti”, vakuutteli Hiirimuori. ”Älä nyt koko ajan hermoile, joulua tämä vaan on!”


Eikä Hiirivaari sittenkään pudonnut paikaltaan.