Näytetään tekstit, joissa on tunniste runo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste runo. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Puhetta pitämässä


Muuan naakka.
Katon lappeen alta se siivilleen
nousi ja laskeutui parhaalle paadelleen.
Tämä sangen korkea-arvoinen siivekäs.
Kirkkomaalainen.

Niin naakka
Sai aatteen ja aihetta pohtien  
sanojaan punnitsi tovin, ja harkiten,
näin kuuluu, kun arvoisa lintu on, ja kyvykäs.
Jumaluusoppinen.

Sitten naakka
kurkkuaan käheää karaisten
takin lievettä harmaata tuulettaen,
sanalle verkkaan jo ryhtyi, mestari iäkäs. 
Paadellaan.

Aloitti naakka,
hiipui torailu nuorukaisten  
kun rahisi ääni arvovaltainen
Hiljeni oksilleen, lauma äänekäs.
Kotipuistossaan. 

Olen naakka. 
Lentänyt ylitse maisten taivallusten 
Nähnyt elämän vaiheet ja päättymisen,
on kohtalo harvoin helppo tai säästeliäs.  
Parhaillekaan.

Jatkoi naakka.
Sydänten painona syntien taakka, 
kantavat sieluissaan perille saakka. 
Kuormaa lisäämään ryhdy ei se, ken on älykäs.
Puheissaan.

Lausui naakka
Ja sukien harmaata takkiaan 
Loi katseensa kiviin kirkkomaan. 
Moni rahoistaan ennen niin räyhäkäs,
asettuu. 

Sitten naakka
Miettien tovin, aloitti uudestaan. 
Kun arkku vajoaa syvyyteen maan,
yhtä köyhä on jokainen, yhtä lailla äveriäs.
Kuolemassaan. 

Katseli naakka 
hallavaa joukkoaan. Muistakaa, 
yhden elämän, kuoleman, kukin vain saa. 
Viisas taiten ne käyttää, puhui mestari iäkäs. 
Vaikeni. 

Lopetti naakka. 
Nousi siivilleen, paadeltaan.  
Liiti korkeuteen, yli kirkkomaan,
pesään, jossa turvana tervattu räystäs. 
Lepoon armolliseen.
Laskeutui naakka. 







sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Runo on peruskallio


Riimiä rustasin
Runoa väkersin
Säkeissä sähläsin
Malliksi kelpuutin
Mestarin, toisenkin.

Jos osaisin helkyttää
Trokeita jäsentää
Kloonata Kalevalaa
Sointuja soinnuttaa.
Ammoista ammentaa
Taitoa, vaativaa!

Virsien värssyjä
Sielujen syvyyttä
Veisasi vanhemmat
Aakkoset oppivat
Sanoja tutkivat
Säveltä lauloivat
Tuskin runoiksi tunsivat.

Leinoa, Kiveä,
Viitaa ja Tynniä
Päästä en hyllystä
Luovu en niteistä
Mustapää mielessä
Läkkiseppä kai lähinnä.

Kampsujen herroilla
Oiva on Arvola
Selkosten sanoja tokka
Paulaharju ja Mukka
Rajaton maailma
Proosa kuin runoa.

Saksa on kaunista,
Sointuvaa sanontaa
Rilke kun sanoittaa.
Englannin alkeita
Vauhdittaa Dickinson
Riimini onneton
Kehuun ei yllä, ponneton.

Meriluoto käy sielua liki
Haavikon seurassa melkein on hiki.
Virtuoosi on Tiihonen
Ja tietysti Juice Leskinen.
Lapsille luettu Tiitiäinen
Hanhiemo aina on ykkönen.

Runojalkani lonksuu
ja onnahtaa riimit.
Onneksi on nämä kirjat,
Taidokkaat, fiinit.
Saa tarttua sanaan
Ja säkeeseen sointuvaan
Vaikka itse en aina onnistukaan.


Joku kysyi, luetaanko runoja vielä. Aina niitä on laulettu ja luettu. Me olemme sanan kansaa, kalevalaista juurta. Sana on peruskallio, ajatusten pohjavirta. Muinaisista savupirteistä ja kömmänöistä kirkkojen veisuuseen, arkkiveisuista räppiin. Peruskallio.


lauantai 2. huhtikuuta 2016

Pakkaaja


Ja pakkaaja pakkasi pakkauksen.
Latukelpoiseen laukkuunsa latauksen
Tuulta kestävän testatun vaatetuksen:
anorakin, pipon ja rukkasen, ja rukkasen.

Otti pakkaaja matkaan myös kerraston.
Varmaan hikipaita se salaisin kerros on
Moni tumppunen tuiskuissa verraton
Saa keväthangilla tuikean tuomion.

Etsi pakkaaja laukkuunsa arskatkin.
Heti heitti mielestään meluisan afterskin
Jos seikkailee laduilla, laavuilla päivisin
Paras loikoa lempeillä lauteilla iltaisin.

Kevätpäivän ja hallayön asteita pohtien
Lataa pakkaaja valmiiksi pakkauksen
Miettii paitaa ja sukkaa, kera housujen
Tästä pakkautuu hermoilu hirmuinen.

Jotta mukaan mahtuisi aamulla
Pitää pakkaajan pakata vauhdilla
Lienee viisainta lopettaa suosiolla:
Rompetta tarjolla on myös maailmalla.


tiistai 1. maaliskuuta 2016

Päivänä, jona pilvet putoavat


Päivänä, jona pilvet putoavat
Etkä enää usko unelmiin
Tiedät olevasi enemmän aikuinen.

Päivänä, jona puut huojuvat
Uhmaavat tuulta ja sadetta
Tunnet kaikkien vuosien kaikki ajat.

Yöllä, kun totiset tähdet katsovat 
Kotipuun oksien lomasta
Olet palannut entiseen, kotiin.

Aamuna, jona viivyt ikkunassa
Seulot kaipauksen hienoa hiekkaa
Löydät elämän aitoa kultaa.

Jospa osaisit tallentaa kirkkauden.