Päivänä, jona pilvet putoavat
Etkä enää usko unelmiin
Tiedät olevasi enemmän aikuinen.
Päivänä, jona puut huojuvat
Uhmaavat tuulta ja sadetta
Tunnet kaikkien vuosien kaikki ajat.
Yöllä, kun totiset tähdet katsovat
Kotipuun oksien lomasta
Olet palannut entiseen, kotiin.
Aamuna, jona viivyt ikkunassa
Seulot kaipauksen hienoa hiekkaa
Löydät elämän aitoa kultaa.
Jospa osaisit tallentaa kirkkauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti