Näytetään tekstit, joissa on tunniste Naamakirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Naamakirja. Näytä kaikki tekstit

tiistai 14. huhtikuuta 2020

Arvuutellaan!



Naamakirjassa (suom. veispuuk) on viime päivinä arvuuteltu erilaisia asioita.  
En ole oikein voinut osallistua, koska kaikki minusta käytetyt nimitykset ja tittelit on jo listattu tämän sivuston osassa CV.  
Enkä kai oikein voi laittaa matkakohteitakaan, kun olen käynyt monta kertaa aina vaan samoissa paikoissa, esimerkiksi Saksassa, Ruotsinlaivalla ja 21 kertaa Nordkappilla.  
Nordkapp on Norjaa eli Ruijaa, siellä on se Kappan pahta, niin kuin Paulaharju sanoo. 

Mutta onneksi meillä on kodinkoneita! 
Arvatkaa, mitä ovat
1.     Hilma
2.     Elma
3.     Sinkeri
4.     Atjutantti
5.     Ryykirauta
6.     Juki
7.     Husku
8.     Rypykkä
9.     Jonsku
10.  Hitlerin morsein.



Arvasitte tietysti kaikki aivan oikein, mutta selitän varmuuden vuoksi. 
1.     Hilma           
        Pyykinpesukone, tavallinen.

2.     Elma             
       Tiskaa meillä. Nöyrä ja työteliäs, mutta pitää täyttää ja        
       tyhjentää omin  käsin, sitä se ei vielä osaa. 

3.     Sinkeri                    
        Vanha ompelukone, joka tuli hulluksi. Pitäisi  
        viedä korjaajalle, mutta kun ei koskaan muista.

4.     Atjutantti    
        Pölynimuri, oli ennen aina eteiseen parkkeerattuna.  
        Lapset olivat silloin hiekkalaatikkoiässä, eivät enää. 

5.     Ryykirauta               
        Höyryää, silittää, harvemmin enää polttaa ruskeita 
        laikkuja.

6.     Juki                       
        Uudempi ompelukone, toimii. Toimii! Toimii! 

7.     Husku                     
        Oli ennen ompelukone, mutta kun se kone  vietiin 
        varakoneeksi mökille, nimi periytyi /siirtyi isännän 
        moottorisahalle.   
   
8.     Rypykkä                  
        Porakone, jonka nimi on ollut savolaeselle    
        remppamiehelle  ylivoimaisen vaikea lausua. ”Ai sulla  
        on vaan tommonen rypykkä!” 
        Niin helposti sitä kone nimen saa! 
        Vaikka käytetäänkin aika usein Uudellamaalla. 

9.     Jonsku                    
       Papan vanha moottorisaha, pieniin hommiin kätevä.

10.  Hitlerin morsein      
       Annan ja Matin huusholliin ostettiin kodinkone – en   
       edes enää tiedä mikä – mutta kumminkin merkiltään  
       Braun.  ”Tää nyt on vaan tämmönen Hitlerin morsein,”     
       sanoi Anna. Siitä on jo aikaa, melkein 60 vuotta. 

      Meillä on ikivanha, tosi kovaa ääntä pitävä
      sähkövatkain, Braun. 
Annasta ja Matista kerroin Valkoisen talon aika -kirjassa. 

Tämä juttu on kirjoitettu Kompuutterilla.





maanantai 8. lokakuuta 2018

Mitä sinulle kuuluu? Oikeasti?



Liityin naamakirjaan eli facebookiin kauan sitten. Aikuisena.
Ajattelin, että hyväksyn/pyydän kavereikseni ne tutut ihmiset, joiden kaveri tai ystävä olen tai haluaisin olla.

Jokainen on joskus törmännyt ihmisiin, joilla on ihmeellinen kyky tietää, kuka on sinulle tai minulle hyvää tai huonoa seuraa. Aikuisena nämä asiat pitää ja saa tietää itse. 

Näyttää siltä, ettei facebook enää kykene hallinnoimaan eksponentiaalisesti kasvaneita käyttäjämääriään. Se haluaa sanella, kuka voi ja saa olla kaverini. Ei kiitos. Minä päätän, kenen kanssa haluan kaveerata. Oli niitä kavereita sitten 25 tai 250, valinta on minun. Tykätkää tai olkaa tykkäämättä, olen kaverilistani kanssa sinut. 

Liityin naamakirjaan pitääkseni yhteyttä ihmisiin, joita en ehkä muuten tapaa. Introvertille ihmiselle ja introvertin ammatin harjoittajalle ratkaisu tuntui oikealta. 


Onko facebook enää yhteydenpidon väline? Vaihdetaanko palstoilla kuulumisia vai vain kvasikuulumisia?

Minulla ei ole poliittista kantaa tai puoluetta, vain tavallisen mökinakan oikeudet ja valtuudet. Silti saan viestejä tuosta ja tästä piispasta, tästä ja tuosta puolueesta. Voin äänestää oman seurakuntani ja kotikuntani vaaleissa ja voin äänestää valtakunnallisissa vaaleissa, omassa vaalipiirissäni. En muilla foorumeilla. 

On hienoa tietää, kun joku fiksummista kavereistani on päässyt ehdokkaaksi ja tarjokkaaksi, tsemppiä kaikille. Jos pääsee ehdolle, pitää myös osata erottaa oma kohderyhmänsä ja satunnaiset mökinakat toisistaan. Odotan kauhulla eduskuntavaalikevättä. 

Hukkajakelu on aina taloudellinen riski, mutta somepalstoilla rahaa palaa vähemmän kuin muualla – vai palaako? Jäytääkö hukkajakelu ja tyhjäkäynti somessa ehdokkaan uskottavuutta ja mainetta? Kampanjointi on paljon vaativampaa kuin muissa medioissa.  


Liityin naamakirjaan kuullakseni/lukeakseni kavereitteni ajatuksia ja mielipiteitä, ollakseni ajan tasalla kuulumisista. Kaikkein henkilökohtaisimpia tai intiimeimpiä viestejä ei sivuille voi laittaa, mutta on kiva välillä huomata, että kaikki on hyvin. 

Vastaanotan päivittäin lukuisia kiertopalkintoja, söpöjä kuvia, ikuisia ajatuksia ja hellyttäviä videoita. Kiinnostavampaa olisi tietää, mitä ihmiset itse ajattelevat ja miten ajatuksiaan kuvittavat. Mitä kuuluu? Kiertopalkinnot ovat taitolaji, niitä pitää jakaa kohtuudella ja kertoa välillä omista ajatuksistaan. 

Ennen kuin hoksasin Robinson-rekisterien hyödyllisyyden, sain vastailla puhelinmyyjien kysymyksiin siitä, miksi en tilaa jotain lehteä. Kiinnostavimpia niistä en ole tilannut nimelläni, vaikka luenkin säännöllisesti. Myyjät joko oivalsivat tai Robinson tepsi. 

Mitä minä sanon sille, joka päivittäin jakaa näiden samojen lehtien juttuja naamakirjaan? Viisikin sitaattia päivässä? Tähän ei Robinsonkaan pysty, voihan Perjantai! 

Ennen vanhaan hienot kaupunkilaisrouvat ottivat asiakseen valistaa meitä maalaisia ja opastaa oikealle polulle. Hyvässä tarkoituksessa. Nyt nämä tädit riehuvat somessa ja valistavat lukutaidottomia ja muuten taitamattomia. Hyvässä tarkoituksessa? 


Tulevaisuuteni naamakirjassa? Onko sitä? En minä tiedä. 
Naamakirja on muuttunut enkä itsekään ole enää sama. 
Mutta te kaikki kaverit olette kivoja ihmisiä.