 |
| Vaahteranlehtiä ei voi tilata, ne saa ilokseen, kun on se aika. |
Minun pitää kertoa teille tämä nyt heti!
Tuoreena uutisena!
Tuore uutinen kerrotaan yhä useammin sähköisessä mediassa.
Aikakauslehtisuhteeni on alkanut Aku Ankasta ja myöhemmin vanhemmilta kinutusta Suosikista. Opiskelijana ja työuran alussa en raaskinut tilata enkä halunnut kutsua aikavarkaita elämääni.
Työvuosina sain vapaakappaleita. Joskus lehtiä lähti lukemattomina roskiin, jotain luin ja käsityölehdet talletin. Käsityölehtiä talletan edelleenkin, niitä muutamia, joita, vaikka yhä harvemmin, vielä ostan.
Eläkevuosina tilasin joitakin lehtiä – niitä, joita olin ennenkin lukenut.
Nyt olen lopettanut molemmat aikakauslehden tilaukset, jotka minulla vielä oli.
Pari sanomalehteä tulee, mutta vain sähköisinä. Sanomalehti on tuoretavaraa.
Eläkeläisenä minulla on vaihtoehtoja. Voin tilata kalliita vuosikertoja ja tinkiä muusta. Voin tilata supertarjousjaksoja ja rahaa riittää enemmän muuhunkin. Voin ostaa irtonumeron silloin, toisen tällöin ja elämään tulee vaihtelua – ja säästöä. Voin lähteä kävelylle ja poiketa lukemaan lehdet kirjastossa. Voin tyytyä internetin uutis- ja viihdeantiin.
Kuka vielä tilaa lehtiä? Kuinka paljon lehtiä tilataan? Enää en seuraa levikkitilastoja, enkä edes tiedä, mistä löytäisin niitä.
En tiedä, onko painetun ja digiversion välillä sittenkään eroa. Digilehti katoaa jonnekin, painettu jää, mutta harvemmin siihen tulee tartuttua. Oleellista on kirjoittajan ja kuvittajan panos ja vaivannäkö. Lehdet ovat laihtuneet, haalistuneet. Vai olenko minä jo lukenut kaiken? Ennallaan ei ole enää edes hinta, se on noussut.
Katsotaan, milloin ne huomaavat, etten enää ole tilaaja ja tekevät tarjouksen, jota ehkä sittenkin voi harkita.
 |
| Joskus lehdissäkin on ollut pähkinöitä. |
Kirje lehden toimitukselle
Olen ollut lehtenne kesto- ja digitilaaja. Siis jymäytettävä hölmö.
Paperilehteä en ole onneksi edes harkinnut, sillä osoitteeseeni pe-la-su -lehdet saapuvat aikaisintaan tiistaina. Viikonlopun uutiset ja ilmoitukset ovat silloin jo vanhoja. Digilehti kulkee notkeasti kaikkialle.
Se lehti, jonka aikanaan tilasin, oli kotiseutulehti ja kelvollinen lukupaketti. Paikalliset uutiset hiipuivat, kun lehti irtisanoi pätevät aluetoimittajansa. Tilalle tuli Keskisuomalainen-konsernin lehtien juttuja. Tänä vuonna niiden tilalle tuli tyhjää. Lehti kertoo keskittyvänsä paikallisiin, siis Lohjan ydinkeskustan, uutisiin.
Hinta on pysynyt ennallaan, nykyiseen tarjontaan suhteutettuna se on todella kova. Kun käy lehden markkinointisivuilla, huomaa, että lehden tarjousjakso maksaa puolet perushinnasta.
Lukijan on oltava itse oma äänenkannattajansa. Jos yhdistys järjestää tapahtuman tai tilaisuuden viikonloppuna – silloin kun yleisö ehtii paikalle – pitää tiedotus, kuvaukset ja raportointi tehdä itse. Lehti ehkä antaa armon ja julkaisee.
Toimittajia ei ole töissä kuin virka-aikana. Jos muulloin joku on, kukaan ei ’ehdi’ syrjäkylien rientoihin. Tuskin perille osaisivatkaan.
Kestotilausta markkinoidaan vaivattomana kanta-asiakkuutena. Ehkä niin onkin, mutta asiakas hyötyy, jos näkee vähän vaivaa. Tilaa tarjousjakson, peruuttaa tilauksen jakson lopussa ja tilaa uuden jakson ja saa yhä aneemisemman lehden. Uskollisuudesta ei tässäkään lajissa palkita.
En ole lähettänyt tätä minnekään. Ottaa päähän huomata olevansa hölmö.
