Näytetään tekstit, joissa on tunniste uutiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uutiset. Näytä kaikki tekstit

torstai 10. tammikuuta 2019

Epäilen epidemiaa

Kiasmasta kaapattua. 
Kiitos kysymästä, kyllä tämä flunssa jo tästä. Lääkkeet tuntuvat tepsivän ja olo helpottuu asteittain, nyt ollaan jo hyvällä puolella, toivon. Kirjoitin puolikuntoisena monta kirjoitusta blogiin. Oli aikaa eikä ulos tehnyt mieli, eikä ihmisten ilmoille ainakaan. Nyt jo tekee. 

Käyttökelvotonta, kitkerää katkeraa kamaa kaikki. Ei julkaistavissa, ei hyvien lukijoiden silmille. Siinä saivat kyytiä niin … no joo, olkoon. 

Suomalainen tiedonvälitys on toiminut koko sen ajan, jonka olen ollut vanhanaikaisen perusräkätaudin kourissa ja kynsissä. Uutisia on tullut tasaiseen tahtiin. Huonoja uutisia. Eikä tässä maassa sellaisia asioita tapahdukaan, joista ei julkinen sana osaisi huonoa uutista höylätä. Kansalainen on kansalaisen pahin vihollinen. 

Kiasmassa, taisi olla syksyllä.
Ensinnäkin: meitä on liian vähän. Meitä syntyy liian vähän. Meitä on synnytettävä enemmän. Huolimatta siitä, että välillä tuntuu kuin yhteiskunta tekisi kaikkensa estääkseen nuoria perheitä saamasta lapsia. Asennoidutaan nurjasti, säädetään mahdottomia tai ainakin kalliita säädöksiä, tarjotaan pätkätöitä ja kalliita asuntoja. 
Kukaan ei kerro siitä, että lapsen saaminen on iloinen asia ja että yhteiskunnan olisi hyvä katsoa perheen puoleen hiukan lempeämmin ja kannustavammin.

Sitä paitsi: me, jotka jo olemme, olemme jo liian vanhoja ja pian melkoinen taakka ja mieliharmi kaikille hipstereille ja muille itsensätoteuttajille. Me ehkä kulutamme, mutta olemme kaupassa tiellä. Me hankimme hyödykkeitä, mutta kun tavaraa on maailmassa jo liikaa. Me matkustamme, mutta kun se on niin epäekologista. Meitä siedetään, ei arvosteta. 

Uutta on tämä: me kaikki syömme väärin. Vain jokunen nainen ja muutama mies syö oikein. Muut mässäilevät lihalla ja perunalla ja lihovat ja laiskistuvat ja vaikka mitä. Pitää syödä puoli kiloa vihanneksia päivässä vai oliko se nyt aterialla ja pitää unohtaa makkarat ja muut herkut. Jos joku on hyvää, se on epäterveellistä. Luulen, melkein jo tiedän, kuinka raavas mies reagoi, kun kuulee eläneensä ensimmäiset 50 vuottansa väärin. Kohauttaa hartioitaan ja jatkaa samaan malliin. Nutturapäät nutiskoot. 

Ja vielä: ajamme vääränlaisilla häkkyröillä ja polttoaineilla. Sähköautot eivät ota yleistyäkseen, vaikka huoltoasemalla on pistorasioitakin odottamassa. Siinä ajassa, jossa tankataan 500 tavallista autoa, saadaan  jopa pari sähkömoottoria ladattua. Diesel on paha, mutta talouden nousukausi hyvä? Potkulaudallako tämän maan elinkeinoelämän kuljetukset pitäisi hoitaa? 

Sama paikka ja aika 
Me valitsemme väärin.  Me juomme muovimukista vaikka vyöllä keikkuva pahkakuksa olisi kaikkein ekologisin valinta. Me ajamme autolla markettiin ostamaan pakattuja elintarvikkeita, joiden pakkaukset ovat kyllä muuten hyviä, mutta kun niitä ei voi kierrättää. 
Onko todella ekologisempaa käyttää rajalliset metsävarat muovisen kertakäyttökaman korvaamiseen kuin tehdä muovin kierrättämisestä helppoa, järkevää ja arvokas kansalaishyve? 
Ei meillä ole muoviongelmaa, meidän ongelmamme on ihmisten piittaamattomuus, joka poikii jatkuvasti uusia ongelmia. Uutistulva on taattu, jos tästä jotain positiivista… 

Ja kaiken kukkuraksi me pukeudumme halpavaatteisiin ja teemme sen vielä rumasti. Aina löytyy joku entinen missi tai tissitäti, joka neuvoo meitä, jotka edelleen puemme vääränväriset sukat vääriin jalkoihin. 


Mikään ei muuten ole niin hyvä keksintö kuin pyörä tai ruuti tai paperinaru. Joka viikko joku viisas täti neuvoo, kuinka joulukuusesta kannattaa karsia oksat, ennen kuin sen vie roskiin. Ja niin edelleen. Ellei keksi mitään, voi aina keksiä pyörän uudelleen. Aloita 1900-luvun alun lehdistä, ellet usko. Kierrätys, nuukailu ja nipotus palaavat palstoille yhtä uskollisesti kuin laihdutusohjeet loppiaisen jälkeen. 

Epäilen, että tiedotusvälineissä on vallalla pahanlaatuinen epidemia. Kaikki uutisten tuottajat ovat puolikuntoisia ja enemmän tai vähemmän negatiivisia. Ainoa, joka nousee kunnolla massasta, on syyttävä sormi. Sinä teet väärin, täysin pieleen kaiken. Kansalainen! Katso nyt itseäsi! 


Antakaa niille aspiriinia ja sairaslomaa. Emme me näitä syytöksiä ja ojennuksia tarvitse, vaan positiivista mieltä ja optimismia. Ratkaisuja, joilla arki kohenee. Asioita, jotka kohottavat mielialaa. 

By the way, kevät on tulossa. Kai te senkin osaatte sössiä?         


Kirjoitelmaan liitetyt kuvat eivät liity aiheeseen ollenkaan. Mutta kun kaiken pitää olla visuaalista. 


maanantai 30. heinäkuuta 2018

Lehteä ei tarvitse kääntää


Olen tottunut siihen, että lehteä ei enää tarvitse kääntää. 
Lehden sivua ei tarvitse kääntää, sormiin ei tule painomustetta, riittää, kun liu’utan sormeani kuvaruudulla tai klikkaan hiirtä. 

Lehteä ei tarvitse kääntää uuteen osoitteeseen, vaikka lukija vaihtaisikin maisemaa. Laite kulkee mukana ja tieto laitteen mukana.

Lehteä ei tarvitse käännellä ja taitella jätepaperikeräykseen viemistä varten. Luettu lehti siirtyy bittiavaruuteen, ehkä jäljeksi lukijan tajuntaan. Hakutoiminnolla sen tai haluamansa osan siitä saa takaisin. 

Luen päivän lehden tietokoneelta tai tabletilta. 

Paperilehden ja sähköisen lehden välillä ei oikeastaan pitäisi olla eroa. Pääasia ei tietenkään ole materiaali, vaan tiedonvälitys. Tieto on ja sen pitää olla samaa tietoa, oli olomuoto mikä tahansa. Valeuutisia torjutaan oikeilla uutisilla. 


On niissä eroa. 

Sähköinen kanava on aina auki ja käytettävissä. Uudet uutiset ilmestyvät ruudulle tuoreeltaan, silloin kun tapahtuu. Kun asiat etenevät, aineisto kehittyy sen mukana. Kun tietoa tulee lisää, juttu tarkentuu. Valeuutiset torjutaan ja oikaistaan. Mukaan tulee liikkuvaa kuvaa, ääntä, eloa. Lukija voi kommentoida ja ottaa kantaa. 

Elämä on kaaosta, uutisvirta on kaaosta eivätkä kaikki elämän osa-alueet koskaan ole samalla tavoin harmonisessa tasapainossa ja järjestyksessä kuin painetussa lehdessä tai sen näköishahmossa. Joku uutinen dominoi ja jyrää, aina. Joku yrittää vaikuttaa ja jyrätä, aina. 

Paperilehti tai näköislehti on pysäytyskuva. Totuttuun tapaan järjestetty ja jäsennelty, looginen kokonaisuus. Ensin pääuutiset, sitten muut osastot, kotimaa, talous, kulttuuri, ajankuvat, kuolinilmoitukset, ohjelmat ja sarjakuvat. Vakiintuneita vakio-osia. Uutisia, jotka eivät uutisvirrassa vierailleille enää ole tuoreita. 

Lukija, joka on liukunut elämään uutisvirran äärellä, uskoo ehkä vähän aikaisempaa vähemmän pysäytyskuviin, mutta nauttii niiden loogisuudesta. Kun paperilehti on painettu, sähköinen jatkaa elämäänsä, täydentyy, saa uutta sisältöä ja jonakin hetkenä sisällöt järjestetään uudeksi pysäytyskuvaksi.


On ilmeisen vaikeaa olla paikallislehti. 

Asuntoni ja vapaa-ajan asuntoni ovat kahden eri paikallislehden alueella. Lukisin mielelläni uutisia näiltäkin alueilta, mutta valikoiden. Maksuttomat maistiaiset, joita lehtien sivuilla ennen oli, ovat loppuneet. Jos ystäväni jakaa naamakirjassa linkin paikallisuutiseen, linkki avautuu vain, jos olen lehden tilaaja. 

Minulle haarukkapalat riittäisivät, juttu tai muutama juttu silloin tällöin. Enempään ei ole aikaa eikä varaa. 

Paperilehtien tilaamisesta ei tässä kannata yhteydessä keskustella: kun kaukaisempi lehti kulkee postissa, se on perillä päivän tai useamman päivän viiveellä. Olisi tilattava sähköinen, täyden palvelun paketti täyteen hintaan. 

Paikallislehtien omistus on keskittynyt ja keskittynee edelleen. Lehdet ovat silti tiukasti erillään. 
Milloin saan tarjouksen paketista, joka tarjoaa parhaat rusinat haluamastani paikallisesta pullasta, järkevään hintaan? Paikallisten sisältöjen välillä surffaillen? 

On hankalaa olla uutisvirran ulkopuolelle. 
Pahimmillaan silloin saattaa altistua valeuutisille.