Näytetään tekstit, joissa on tunniste Donna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Donna. Näytä kaikki tekstit

lauantai 3. lokakuuta 2015

Rakkaudesta, rajoista, rohkeudesta


Ensimmäinen kappale, eläimistä

Tunnistin kivun, kun luin kuvauksen rakkaan lemmikin hiipumisesta. Olenhan itsekin tuon kivun tuntenut – ei samaa, mutta samanlaisen.

Lemmikki tulee taloon pienenä, suloisena karvapallona, kasvaa tavoille, kiintyy laumaan ja oppii luottamaan. Jokainen pieni ystävä on omansa, jokainen suhde samoin. Täynnä kiintymystä ja joskus melkein palvovaa rakkautta. Tulkitsemme sen pyyteettömyydeksi, ehkä aivan oikeinkin.

Lemmikin aika on lyhyempi kuin ihmisen. Jäähyväiset tulevat aina liian pian.
Sitoutuminen vaatii siksi rohkeutta. Eräänä päivänä, joskus kaukaisessa tulevaisuudessa, on uskallettava luovuttaa.

Viisas tietää, että aika on rajallinen ja oivaltaa, että väistämätön on ajallaan hyväksyttävä. Mutta ennen sitä taipaleella on niin monta hyvää rastia, vastuun ottamiseen kasvattavaa, lämmintä ja hellää hetkeä, yhdessäoloa, välittämisen kokemusta, että leikkiin lähteminen on hyvä valinta. Rakkauden riskiarvioissa rakkaus lemmikkiin saa kaikki plussapisteet.  


Välikappale, luonnonvoimista

Suurten merien rannikoilla elämää säätää vuorovesi, vuoksi ja luode. Kun vesi nousee, pinta- ja pohjavedet syöksyvät kohti rannikkoa. Uimari liikkuu turvallisemmilla vesillä, sillä jos voimat loppuvat, nousuveden vesimassat työntävät kohti rantaa.

Laskuveden aikaan pintavesi saattaa nopeasti katsoen näyttää siltä, kuin se liikkuisi kohti rantaa, mutta pohjavirta vie ulapalle, voimakkaana ja arvaamattomana. Uimaan ei ole hyvä mennä, sillä virtaus voi viedä mukanaan. Vesi paljastaa meren pohjaa ja näyttää harvinaiset aarteet – mutta myös kaiken sen, minkä joku on halunnut kätkeä.



Toinen kappale, lähimmäisistä

Turvapaikanhakijat, maahanmuuttajat, pakolaiset, evakot, seikkailijat. Rajojen yli tulvivalla ihmiskansalla on monta nimeä ja lajia. Nimillä luokitellaan, kategorisoidaan, ärsytetään, liennytetään – tavoitteesta ja taustasta riippuen. Toistaiseksi useimmat nimet ovat olleet suomenkielisiä: voi olla, että ne eivät siirry muihin kieliin täsmälleen samansisältöisinä. Onneksi?

Ensin näkyvä kerros on kuin laskuveden pinta,  yksiselitteinen: viluisia, väsyneitä, reissussa nuhjaantuneita. Lähimmäisiä, joilla on hätä. Onko virran alla pohjavirta, joka viekin jollekin tuntemattomalle ulapalle, ankariin tuuliin?

Turvapaikanhakijaa ei voi ottaa lemmikiksi, luottaa siihen, että kulttuurit kohtaavat sopuisasti ja tulokas sopeutuu laumaan mukisematta. Turvapaikanhakija on aikuinen ihminen, jolla on jo oma kulttuurinsa, tapansa, perheensä. Sielu voi olla rikki, sydän lyö vielä kauan toisen maailman tahtiin.

Millainen on se rakkaus, jonka kohde on tuntematon lähimmäinen, joka tulee lähelle, paljaana, pelokkaana, epäluuloisena, pettyneenä? Lähimmäisenrakkaus, humaani asenne. Ellei rakkaus, niin ainakin rehellinen yritys oppia rakastamaan tai ainakin elämään sovussa rinnakkain.

Ehkä on hyväksyttävä sekin, että lähimmäisenrakkaudelle ei heti voi odottaa vastarakkautta. Tuskin kaikki edes haluavat ottaa meidän positiivisiksi tarkoitettuja ajatuksiamme ja tekojamme vastaan. Mutta isäntämaan kansalaisella tuskin on muuta vaihtoehtoa kuin lähimmäisenrakkaus. Silti: siihen saa sisältyä lujuutta ja rajojen asettamista.

Yhteen sopeutuminen on kuin vuorovesi, joka vuoroin peittää eroavaisuuksia, vuoroin tekee kipeitä paljastuksia. Pinnan alla voi olla terävä kivi, iholla vihlova meduusa. Jonakin päivänä voi olla parasta tunnustaa tosiasiat, kipeät.

Lähimmäisenrakkaus edellyttää rohkeutta. Kaikilta. 



Lopuksi pieni runo 

Syksy on matka ja mahdollisuus 
Tummuvat illat, yön hiljaisuus.
Sytytän kynttilän, lyhtyni valon
Taivaiset tähdet turvana talon. 

Myrskyjen, tuulien maailmassa
Lämmössä, suojassa kotoisassa
Kuuntelen tarinaa muukalaisen
Koskettaa sielua lähimmäinen. 

maanantai 17. helmikuuta 2014

Näkemiin, pikkutassu

Wäkkärän Dollaridooris eli Donna  2005-2014

Tiesimme, että tämä päivä tulisi. Pelkäsimme, että se olisi lähellä. Ennusmerkit olivat selvät ja ne kävivät toteen. Jos tilannetta olisi pitkitetty, se olisi kertonut enemmän ihmisen itsekkyydestä kuin mistään muusta. Pieni, väsynyt ja kipeä sydän sai rauhan, loppuun uupunut pieni koira pääsi pois.

Ihmiselle on hyväksi huomata olevansa ehdottomasti, pyyteettömästi rakastettu ja luotettu. Ihmiselle on hyväksi huomata olevansa tervetullut, odotettu ja kaivattu. Ihmiselle on hyväksi huomata, että osaa antaa toiselle hyvää mieltä ihan vaan korvan takaa rapsuttamalla ja silittelemällä. Pieni koira voi tehdä ihmiselle monta hyvää asiaa ihan vaan olemalla oma itsensä. Pitäisikö ihmisenkin useammin olla vain oma itsensä?


Meillä on ikävä pientä karvatassua. Ikävä ääniä, tuoksuja, tunteita. Ikävä perheenjäsentä, jolla oli vallattoman pennun sielu ja leikkisyys. Kaipaamme viisasta katsetta ja hyviä yhteisiä hetkiä. Kiitos!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Olet niin kiva ihminen koiraksi






Tulit meille pienenä mustana karvatassuna. Vikisit emon ja sisarusten ikävää isossa uudessa kopassa, opettelit tuntemaan meitä.

Sopeutuminen ei kauan kestänyt. Opit talon tavoille ja talo sinun tavoillesi. Tuunasit pikkuemännän stereokuulokkeet ja stailasit puhelinta. Somistit parhaan villamaton hampaanjäljillä ja narskuttelit siihen pieniä ilmastointia parantavia reikiä. Asemoimme maton uuteen kulmaan. Eihän tässä näin kai pitänyt käydä, mutta olkoon, saa elämän jälki vähän näkyäkin.

Otit paikkasi perheessä, isännän ja emännän sängyn jalkopäässä öisin, sohvalla päivisin ja pikkuemännän huoneessa milloin vaan. Kun pikkuemäntä tuli iltamenoista kotiin, tervehdit iloisesti ja kävit sen jälkeen jokaisessa sängyssä varmistamassa, että niissä oli juuri sellainen miehitys kuin pitääkin. 




Käytöstapasi eivät ehkä ihan aina ole ohjekirjan mukaisia. Olemme yrittäneet opettaa, mutta vähän vaikeaa se välillä on, kun et ole yrityksistä huolimatta oppinut lukemaan.  Koirakirjasta olisit itsekin voinut tarkistaa, miten pitää olla ja miten ei. Käytöskirjaanhan me ihmisetkin välillä turvaudumme. 

Ja jos olisit oppinut aakkoset, sinulla olisi muutenkin voinut olla hauskempaa silloin, kun jouduimme jättämään sinut talonvahdiksi työpäivien ja koulun ajaksi. Osaat kyllä sulattaa sydämet iloisella katseella ja reippaasti tervehtimällä. 

Pääsit mukaan mökille ja maalle ja opit nopeasti toimimaan oikein jokaisessa paikassa. Maalla sinulla on omat suosikkinaapurisi, joita käyt häntä täpinöissä  tervehtimässä ja sitten on se yksi, jota pitää aina kovasti komentaa.  Komentaa, vaikka komennettavaa enemmän huvittaa kuin harmittaa. Tiedät reviirisi rajat – ainakin teoriassa – ja noudatat niitä – ainakin teoriassa. Minkä pieni koira sille voi, että Rapen kalanperkuupaikalla on ihania tuoksuja ja metsässä kaikenlaisten ötököitten jälkiä. 




Osaat matkustaa hienosti autossa ja junassa, mutta huoltoasemiin olet tutustunut vain hyvin pintapuolisesti, sillä siellä ei haukkuja suvaita. Ihmisille on vaikka kuinka paljon tyhjää tilaa, mutta koiralle vain pieni nurkkaus jossain takapihan joutomaalla.


Tykkäät taidenäyttelyistä ja kesätorista ja tuoreista sämpylöistä ja niistä tietyistä koirannameista ja veneessä istumisesta. Haukut pihan lintuja ja oravia, mutta et ikinä tunnu oppivan, etteivät kyntesi pysy puussa etkä voi kiivetä oravan perässä puun latvaan. Linnuilla, mokomilla, on siivet ja ne lentävät karkuun. Sorsat osaavat uida ja lentää, todella epäreilua.

Kun pieni pojantytär tuli kuvioihin, katselit ensin varovaisesti itseäsi pienempää olentoa, joka tuoksui ihan uudelta. Vähitellen tutustuitte, annoit pienen käden koskea turkkiisi ja toit oman lempilelusi pienen lähelle, yhdessä leikittäväksi. 


Suostut hyvin vastahakoisesti villapaidan pukemiseen, vaikka kovalla pakkasella onkin mukavampi ulkoilla, kun on jotain lämmintä selän peittona ja tassut hyvin rasvattuina. 




Säikähdimme kunnolla, kun alkuviikosta huomasimme, että olet vakavasti sairas. Hengitys oli raskasta, kirsu harmaa, haukku apea ja koko koira vetämättömissä. Eläinlääkärillä selvisi, että sydänpussissa oli ylimääräistä nestettä, joka piti nopeasti saada pois. 

Vietit tunteja eläinlääkäriasemalla ja me pikkuemännän kanssa jännitimme kotona. Tiesimme, kuinka tärkeä olet meille ja koko perheelle. Tiesimme, miten apea joulusta tulisi, jos sinä et olisi paketteja nuuhkimassa ja papereita penkomassa. Ja kenelle me sitten kaikki salaisuudet kertoisimme?




Sinä selvisit. Ensimmäinen päivä oli uninen, mutta siitä alkaen vointi on kohentunut ja vauhti lisääntynyt. Pihapuun oravat saavat taas kyytiä ja haukut naapureita portinraosta. Kylkeen ajeltu laikkukin on jo alkanut kasvaa uutta karvaa. 

Olet kyllä tosi mukava ihminen koiraksi. Perheenjäsen. 
Hyvää joulua, nappisilmä karvatassu! 

tiistai 10. syyskuuta 2013

Tapakulttuuria



-     


Päivää, tänne ei kyllä saa tulla koiran kanssa. Joku voi olla allerginen.
-       Päivää, tuota… kun… Niin, minä vain tämän yhden palautuksen hoitaisin, olkaa hyvä ja kiitos.
-       Kiitos, mutta ei sitten koiria.  
Poistumme. En minä koiraa olisi palauttanutkaan, se on minun kaverini.


-       Kyllä me vielä tarjoilemme ruokaa, voitte tilata tästä.
-       Niin, meillä on koira mukana.
-       No sitten se on toinen juttu, tänne ei saa tulla koiran kanssa. Se häiritsee muita asiakkaita.
-       Eihän täällä ole ketään muita asiakkaita. Ravintola on tyhjä.
-       Voi niitä tulla.
Syömme annoksemme pihapöydässä. Nolla-asteisessa ja tuulisessa säässä se käy äkkiä. Unohdan kantaa likaiset astiat sisälle telineeseen. Ainakin viisikymmentä tyhjää asiakaspaikkaa odottaa asiakkaita sisällä lämpimässä, koko ruokailun ajan ne pysyvät tyhjinä.


-       Teillähän on täällä tänään oikein paljon yleisöä. Mahdummekohan me mukaan?
-       Totta kai, tervetuloa. Koiran voi varmaan ottaa syliin, jos on  tungosta.
-       Kyllä, koira on jo kolmatta kertaa mukana täällä, kiitos, tiedämme säännöt.
-       Vai että kolmas kerta, onneksi olkoon. Tässä pieni matkamuisto hänelle.
Saan käteeni hienon CD-levyn. Koira käyttäytyy arvokkaasti ja asiantuntevasti koko vierailun ajan. Kyllä musti tietää.


-       Kuulekko mie en voi päästää sinnuu tuon koiran kanssa tänne sissään, säännöt on semmoset, mutta syökää tuolla terassilla, soppiiko? Siellä on vielä lämmin ilima.
-       Sopiihan se, kiitos.
-       Mie tuon pöytään, siellä on vettä, jos koira tahtoo juoda.
Saamme lounaan ja nautimme terassin tunnelmasta.
-       Mie vielä aattelin tulla kahtomaan miten tämä teiän musti pärjää. Ootpas sie mukava kaveri (rapsuti rapsuti raps), maistuikos teille muille ruoka?
-       Maistui se, kiitos. Oikein hyvää, kiitos.


Huoltoasemilla tankataan auto ja matkustajat. Näyttää isolla syöttöläketjulla asiakkaita riittävän, vaikka kaikki koirien kanssa liikenteessä olevat on häädetty pienemmille asemille. Sinne, missä on aurinkoinen terassi, juomakuppi odottamassa ja kiellotkin kerrotaan ystävällisesti.

Kesän reissut on kohta tehty, edessä ovat syksyn seikkailut.
Ota koira mukaan, silloin tiedät, missä on oikeasti hyvä palvelu.