maanantai 20. helmikuuta 2017

Euforian ohikiitävä hetki




Kirja on erityinen kappale maailmankaikkeutta. Nippu paperia, yhdeltä sivultaan sidottu yhteen. Tai oli ennen, nykyäänhän kirja voi olla sähköinen, levylle tallennettu, tikulle ladattu, valmiiksi ääneen luettu ja kuvitettu, vaikka mitä muuta tahansa - paitsi ehkä savitaulu tai kiveen hakattu hengentuote.

Puhdasotsaisille humanisteille on aina korostettu, että kirja toteutuu vasta, kun se on luettu, kun sisältö on tavoittanut lukijan tajunnan. Mutta ennen kuin lukija saa nuolaista sormenpäätään ja kääntää sivua, on monta vaihetta.

On osattava olla kriittinen, vainota viimeiseen asti vihreitä ja pnovrhpaholaisia. Vihollisia, jotka eivät ikinä anna periksi. Löytää virheet, joista tietää, että ei ole niitä tahallaan tehnyt, mutta jotka on kuitenkin jonakin ajatusten pysähtymisen silmänräpäyksenä tullut tehneeksi. Vai kuka muka minun sormiani ohjasi, sai ajatuksen liirtoon ja luisumaan kohti huonoa suomenkieltä? Kai kyyniselle lukija-kriitikollekin on annettava tilaisuutensa. Ei kuitenkaan taistelematta.

Maailma on täynnä sisältöjä. Kirjoitettuja, kuvitettuja, eläviä kuvia, esityksiä, musiikkia. Joskus tuntuu, että kirjankin pitäisi olla sisältö, joka paitsi tarjoaa kirjan muotoon ladottua tekstiä, myös elävää kuvaa, tuoksuvia virikkeitä ja muitakin tuntoaistimuksia kuin vain kovat kannet. Kirjakaupan lastenosastolla kohtaan kaikenlaisia soivia, eläinten äänillä kommunikoivia ja koneiden murinaa jäljitteleviä kirjoja. Mietin, millaisia sisältöjä tämän päivän nelivuotiaat haluavat, kun he ovat nelikymppisiä. Olenko sitä enää edes miettimässä? 

Kun se, mikä on kirjoitettu syränverellä on alistettava markkinataloudelle, lopputulos voi olla ihan mitä vaan. Kun sielua myydään, mikään hinta ei ole oikea, sillä sielu ei ole talouden objekti eikä sielunmurusia voi mitata millään suureella.

Siellä se on, painossa ja sieltä se säädetyn ja sovitun ajan kuluessa tulee julkisuuteen, kun kaikki työvaiheet ja työvaiheiden välivaiheet on suoritettu. Hetkenä, joka on ainutlaatuinen tilaajalle ja minulle. Toivon, että tilaaja on tyytyväinen. Muu maailma elää kuitenkin omaa elämäänsä eikä juuri piittaa siitä, mitä pienen kynäilijän sielussa liikkuu.

Mutta ensin, kohta, on euforian ohikiitävä hetki. 
Sitä odotellessa.