Kirja on erityinen kappale maailmankaikkeutta. Nippu paperia,
yhdeltä sivultaan sidottu yhteen. Tai oli ennen, nykyäänhän kirja voi olla
sähköinen, levylle tallennettu, tikulle ladattu, valmiiksi ääneen luettu ja
kuvitettu, vaikka mitä muuta tahansa - paitsi ehkä savitaulu tai kiveen hakattu
hengentuote.
Puhdasotsaisille humanisteille on aina korostettu, että kirja
toteutuu vasta, kun se on luettu, kun sisältö on tavoittanut lukijan tajunnan. Mutta
ennen kuin lukija saa nuolaista sormenpäätään ja kääntää sivua, on monta
vaihetta.
On osattava olla kriittinen, vainota viimeiseen asti vihreitä
ja pnovrhpaholaisia. Vihollisia, jotka eivät ikinä anna periksi. Löytää
virheet, joista tietää, että ei ole niitä tahallaan tehnyt, mutta jotka on
kuitenkin jonakin ajatusten pysähtymisen silmänräpäyksenä tullut tehneeksi. Vai
kuka muka minun sormiani ohjasi, sai ajatuksen liirtoon ja luisumaan kohti
huonoa suomenkieltä? Kai kyyniselle lukija-kriitikollekin on annettava
tilaisuutensa. Ei kuitenkaan taistelematta.
Maailma on täynnä sisältöjä. Kirjoitettuja, kuvitettuja,
eläviä kuvia, esityksiä, musiikkia. Joskus tuntuu, että kirjankin pitäisi olla
sisältö, joka paitsi tarjoaa kirjan muotoon ladottua tekstiä, myös elävää
kuvaa, tuoksuvia virikkeitä ja muitakin tuntoaistimuksia kuin vain kovat
kannet. Kirjakaupan lastenosastolla kohtaan kaikenlaisia soivia, eläinten
äänillä kommunikoivia ja koneiden murinaa jäljitteleviä kirjoja. Mietin,
millaisia sisältöjä tämän päivän nelivuotiaat haluavat, kun he ovat nelikymppisiä. Olenko sitä enää edes miettimässä?
Kun se, mikä on kirjoitettu syränverellä on alistettava
markkinataloudelle, lopputulos voi olla ihan mitä vaan. Kun sielua myydään,
mikään hinta ei ole oikea, sillä sielu ei ole talouden objekti eikä
sielunmurusia voi mitata millään suureella.
Siellä se on, painossa ja sieltä se säädetyn ja sovitun ajan
kuluessa tulee julkisuuteen, kun kaikki työvaiheet ja työvaiheiden välivaiheet
on suoritettu. Hetkenä, joka on ainutlaatuinen tilaajalle ja minulle. Toivon,
että tilaaja on tyytyväinen. Muu maailma elää kuitenkin omaa elämäänsä eikä
juuri piittaa siitä, mitä pienen kynäilijän sielussa liikkuu.
Mutta ensin, kohta, on euforian ohikiitävä hetki.
Sitä
odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti