Näytetään tekstit, joissa on tunniste MIkael Agricola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste MIkael Agricola. Näytä kaikki tekstit

torstai 9. huhtikuuta 2015

Hei Elias! Moikka, Mikael!


Hyvää keväistä päivää teille molemmille! Lämpimät onnittelut, suomen kielen suurmiehille! 
Täällä Eliaksen maisemissa puhaltaa kevättuuli juhlan kunniaksi oikein kunnolla. 

Muuten on maailma mallillaan. Nostin lipun salkoon aamulla, tein monta solmua, toivottavasti kestää tuossa tuulen haipakassa.



Olen tässä viime aikoina pohtinut sitä, miten Elias vain 32-vuotiaana osasi kirjoittaa kokonaisen kansalliseepoksen. En tiedä muita, jotka moiseen noin nuorena olisivat yltäneet.


Viime viikkoina olen lukenut Eliaksen virsiä. Niissä näkyy aikuisen miehen elämänkokemus, ankarat vaiheet. Henkilökohtainen tunne ja elämän hiomat ajatukset.




Hyvät työkalut teitte meille suomalaisille. Samoja sanoja edelleen kirjoitamme ja puhumme, noudatamme hyvää esimerkkiä ja uudistamme kieltä, tämän ajan työvälineeksi.                
Kiitos!



Sä vainiomme valmistat,

Suot jyvän niistä kasvaa,
Kedot ja laaksot kaunistat;
Sun askelesi rasvaa
Sä laitat maalle tiukkumaan,
Sateella pehmität sä maan,
Sen vaot liottelet.

Elias Lönnrot 1871, Davidin 65. psalmi.
Nykyisessä virsikirjassa uudistettuna tekstinä 572.