perjantai 26. huhtikuuta 2013

Sydämellä




Ich erblickte das Licht dieser Welt 
in Gestalt zweier Sechzig-Watt-Glühbirne. 
Günter Grass: Die Blechtrommel, s. 35.


Pieni ihminen päätti tulla maailmaan yön tummana hetkenä, onnellisten tähtien alla. Hän sai varmasti enemmän ja lempeämpää valoa osakseen kuin Peltirummun Oskar.

Kaikkein vanhin, tutuin, ihanin ja uutukaisin ihme on totta. Kaikki merkit viittaavat hyvään, terveeseen ja tasapainoiseen kasvamiseen. Mielenkiintoinen matka on alkanut. Kaikille.


Millaiseen maailmaan lapsi syntyy?
Mikä on lapsen hyvä tässä maailmassa?

Ajattelemme usein, että siinä meidän ikiomassa tutussa lapsuudessamme kaikki oli selkeää, suoraviivaista ja ymmärrettävää. Uhkana oli tuhma setä tai äkkisyvä ranta, odottamatta esiin kaartava auto tai tulitikkuleikki. Metsän kätköistä ei löytynyt huumeita, ympäristömyrkkyjä tai arvaamattomia vieraslajeja. Ympäristön aikuiset olivat kaikki tuttuja ja luotettavia, lapset kaikki samanlaisia resupekkoja, leikkipaikat lähellä.  

Ajatteleeko tähän aikaan syntyvä lapsi viidenkymmenen vuoden kuluttua omasta lapsuudestaan samalla tavalla? Kuinka pian ihminen oppii hahmottamaan oman ympäristönsä vaarat ja uhkat? Onko viisasta aina pelätä ja olla huolissaan, eikö olisi parempi oppia luottamaan ja kannustamaan enemmän? 

Lapsen hyvä tässä maailmassa on myös aikuisen hyvä.

On lupa rakastaa, täydellä sydämellä, ehdoitta.