 |
Elma ja muut Elmat
Siihen aikaan, kun kaikki maailmassa oli kohdallaan tai ainakin melkein, tuntemallani perheellä oli kotiapulainen, Elma.
Elma teki kaikki ne työt, joita perhe ei ehtinyt, siivoukset, tiskit, pyykit, ruoat. Niin kuin pätevän kotiapulaisen tulee.
Meille ei tullut kotiapulaista. Kun saatiin astianpesukone, annettiin sille nimeksi Elma. Muuttojen ja muiden vaiheiden jälkeen meillä olisi voinut olla jo Elma vaikka mitenmones. Pyykit meillä on aina pessyt Hilma. Rautainen tyyppi se Hilma – ja samannimiset seuraajansakin – on ollut, täyttä terästä ainakin kulumattomilta osiltaan.
Ensin hajosi maalla toimiva Elma. Soitettiin korjaajalle, joka hetken kuunneltuaan totesi, että ei auta, hankkikaa uusi, noin vanhaa (yli 10 vuotta) ei voi korjata. Pian tuli uusi kone ja asentaja, joka oli se sama korjaaja, joka oli suositellut uuden koneen hankkimista.
Myöhemmin kaupunkikodin Elma hajosi. Ostimme uuden – joo, ei niin vanhaa voi korjata – ai että ette edes tiedä sen ikää, vanha sen täytyy olla, kun kerran hajosi – asentaja tuli ja vaihtoi koneen.
Mitä opimme tästä? Kodinkoneen kestoikä on reilut kymmenen vuotta. Oli nimi tai merkki mikä tahansa, kymmenen vuoden suhde on jo hyvä juttu. Ilmeisesti kalliskin merkki hajoaa ennen aikojaan?
Mitä vanhoille koneille tapahtuu? Kuormittavatko ne kaatopaikkoja vai sulatetaanko ne uusiksi lyhytikäisiksi koneiksi ja myydään meille uusina? Jos olisin poliitikko, miettisin tätä. En ole poliitikko enkä jaksa miettiä.
Elsa ja Elsan uudet nimet
Lapsuudenperheeni onni oli pieni kesämökki läntisellä Uudellamaalla. Vaatimaton, vailla ns. mukavuuksia. Mukavuuksiin kuului metsäinen piha, kirkasvetinen puro, suuret puut, eläimet pelloilla, uimaranta ja naapurit. Naapuritupien lapset ja pienen kylän turvallinen rauha.
Kun kesämökki on valmistunut, joku vanhempien vanhempi tuttava tuli käymään, ihasteli mökkiä ja maisemaa ja totesi sitten: Kivan mökin rakensitte, mutta kuinka käy, kun tänne rakennetaan kohta se Elsa-rata. Joutuu mökkikin radan alle.
Säikähdin kunnolla. Isä lohdutti minua, ekaluokkalaista ja sanoi, että ei rata niin pian tule. Ei se niinä kesinä tullut, jotka me mökillä vietimme. Aikanaan mökki myytiin, mutta siellä se mäensyrjällä on vieläkin.
Elsa-rataa ei ole niillä main vielä näkynyt. Ensimmäisestä kuulemastani ennustuksesta on jo seitsemän vuosikymmentä ja eikä Elsa-suunnitelmasta enää puhuta. Nyt puhutaan Tunnin junasta tai Länsiradasta ja välillä on ollut vaikka minkä nimisiä suunnitelmia.
Jos kodinkoneelle kymmenen vuotta on korkea ikä, miten vanhaksi voi virkamiesten suunnitelma elää, ennen kuin se hylätään? Riittääkö minulla elonpäiviä Elsa-radan tai sen seuraajien näkemiseen?
Kodinkone, joka ei kestä käyttöä kuin muutaman vuoden ajan, ei ole pelkkä kone, vaan rahastusautomaatti, hidasliikkeinen, mutta takuuvarma. Olipa laitteen takuu millainen tahansa, joudut taatusti uusimaan Elmasi tai Hilmasi epäekologisen usein.
Onko ratasuunnitelma, jota päivitetään vuosikymmenien ajan, samanlainen tai parempikin rahastusautomaatti? Rahastusta voi olla vaikeampi huomata, kun oma aika ja mielenkiinto tuhlaantuu koneisiin etkä ehdi seurata, miten paljon joutuu maksamaan siitä, kun samat suuret suunnitelmat suunnitellaan joka vuosi uudelleen.
Niille veromarkoille ja -euroille olisi ehkä löytynyt järkevääkin käyttöä?
Olisiko pitänyt mennä politiikkaan?
 |
| Mökkiä lämmitettiin puulla. Tämä tikku löytyi Kiasmasta. |
Otsikkokuvassa on vati, joka on pestävä käsin. Valmistaja Pentik.
Olen kirjoittanut kodinkoneiden nimistä ennenkin, otsikolla Arvuutellaan. Siinä mainittuja koneita ei enää välttämättä ole käytössä. Tai sitten niin, että kone on vaihtunut, nimi ei. Hassua, vai mitä?
https://sanataito.blogspot.com/2020/04/arvuutellaan.html
