Katselen televisiota yhä vähemmän. Olen nähnyt aika monta Mantovania ja Kamerakierrosta ja Tarvaa ja Jatkoaikaa ja kyllä, minulla ei ole niistä yhtäkään yhtään ikävä. Entiset mustavalkoiset ajat ovat entisiä.
Olen katsonut sarjoja. Ensin innostuen, sitten, no joo, sitten pettyneenä ja sitten itselleni kiukkuisena, kun en muka ole ymmärtänyt tehdä omalla ajallani mitään fiksumpaa. Vaikka eihän aina jaksaisi olla fiksu.
Ohitan sujuvasti Teho-osastot, Kovat lait, Morset, Ketut ja muut sarjasuosikit. Ne, joita on aina katsottu ja joiden takia lintsattiin harrastuksista. Forrest Gump oli elämys valkokankaalla, kutistui televisiossa, kannattaako sitä uusia toinen viikko? Puhumattakaan Indianan seikkailuista tehosteviidakoissa.
Uusia suosikkeja tulee, tai ainakin ehdokkaita, siitä pitää viihdeteollisuus kiitettävästi huolen. Sarjatuotantoa pahimmillaan. Hehku sammuu yhä nopeammin. Jos joku sarja on kiinnostava, sen voi katsoa nopeasti, kaikki jaksot päivässä tai ainakin muutaman päivän aikana. Sitten, kun uusi kausi tulee, edellisestä on jo kauan, liian kauan, jännite ei kanna kuukausien yli. Kantoiko aikaisemminkaan?
Uusien seikkailujen keksiminen näyttää olevan vaikeaa. Järkyttäviä ihmiskohtaloita riittää, mutta kun kaavoja toistetaan yhä uudelleen, paraskin käsikirjoittaja turtuu. Pitää keksiä uusia rikoksia ja koetella mielikuvituksen rajoja yhä uudelleen. Hyvä käsikirjoittaja siirtyy uusiin seikkailuihin eikä seuraaja saa uutta vauhtia tai uskottavuutta tarinaan.
Se, mikä pätee televisioon, on totta myös kirjoissa. Pitkillä automatkoilla kuunneltiin Maria Kallion seikkailuja, niitä oli kätevä kirjastosta lainata. Sitten lohtusalmiakit alkoivat viedä tekstistä jännitteen, häiriöksi asti. Ketä oikeasti olemassa olevaa ihmistä salmiakki lohduttaa? Vuodesta toiseen?
Kuinka monta kertaa vanhus voi mielensä pahoittaa? Vaikka kuinka monta, tiedän kokemuksesta. Mutta on rajansa sillä, miten monta kertaa sama asetelma huvittaa lukijaa tai kuulijaa?
Älkää tehkö jatkokausia tai jatko-osia. Älkää venyttäkö vanuttako tarinoita. Keksikää uusia.
Minä olen vanha ja kyllästyn helposti, hankala asiakas siis.
Vaikka ettehän te edes mieti, mitä meidän vanhojen ruudulta katsotaan.
Kunhan nyt tulin kertoneeksi.
PS. Uusi saksalainen Kafka on vallan mainio sarja. Suosittelen!
Minulla taitaa olla Kafkan kirjat hyllyssä melkein kaikki. Kafkan tarinaa olen tutkaillut. Kafkan aikalaisia ovat olleet Werfel ja Rilke, hienot runoilijat.
Uusi sovitus arvoituksellisen kirjoittajan elämästä on mahtava!
 |
| Kafka tuli vastaan Prahassa. |
