torstai 24. joulukuuta 2015

Joulurauhaa

  
Hiljaisuus.
Lumen sini ja valkoisuus.
Rauhassa maa ja avaruus.
Täynnä tähtiä, rajattomuus.

Onnellisuus.
Talven polulla hohde on uus.
Kimmeltää talvi, juhlallisuus.
Mieleen käy tyyni rauhallisuus.

Autereisuus.
Lempeän aamun levollisuus.
Pilvien takana ajattomuus.
Rakkaimman, joulun ihanuus.

Joulun rauhaa ja tunnelmaa!


Pian se on jo täällä


Hiirimuori katseli fiikuksen oksalta tapahtumia. ”Vaari hyvä”, se kuiskasi, ”tuolla on joku, joka loistaa ja valaisee.”
”Taas se on siellä”, huomasi Hiirivaarikin. ”Onkohan se taas tullut, se joulu?”
”Tuleeko Joulupukkikin tänne?”
”Etkös huomannut uutista, Joulupukki on jo matkalla”, tuhahti Hiirivaari.
Hiirimuori ei viitsinyt sanoa mitään. Kuka sitä telkkaria ehtisi, kun talonväen touhut ovat kotihiirten kannalta niin paljon mielenkiintoisempia.
Mutta voi se Joulupukki tännekin tulla. Tai ainakin jättää paketteja kuusen alle.

On se ihan hyvin mahdollista.


Askeleet vakaat on porraspuulla
Pukki näin kolkuttaa, voithan jo kuulla.
Kilttien pilttien jouluinen tuttu
Ovelta pilkistää punainen nuttu.

Säkki on matkassa, lahjoja kantaa
Risuja voisiko tuhmille antaa?
Tuskinpa sentään. Toiveita, haaveita,
unelmia, säkki on täynnä, toteutuvia.

Valkoista partaa ja tuiketta katseen
Muistelen, palaan taas lapseen.
Entisten joulujen kertomus meille
Arkeen tuo lämpöä, uupuneille.