Näytetään tekstit, joissa on tunniste P. Mustapää. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste P. Mustapää. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. heinäkuuta 2017

Neljäs sanoilla piirretty kuva


Neljäs huoneentaulu ja akateemikon 
toinen minä

Kertovat, että läkkisepällä on esikuva, kansanmies, joka on asunut lähellä Haavion perheen Lehtiniemeä. Lindblad ei ollut hänen nimensä eikä hän ollut läkkiseppä, seppä kylläkin.

Akateemikko Martti Haavio (1899-1973) oli kansanrunouden tutkija, kansanrunousarkiston johtaja, mutta myös runoilija, alter egonaan P. Mustapää.

Oliko läkkiseppä Lindblad akateemikon vai runoilijan alter ego? Läkkiseppä on persoonallisuus, jonka kaltainen on jokaisessa kunnon kylässä, sellainen verkkainen ja taitava vanhempi herra – vilosoohvi. Halusiko urallaan akateemisiin korkeuksiin yltänyt akateemikko välillä olla kansanmies?

Haavion perheen Lehtiniemi on kauneinta Sammattia. Perheen kesäkodiksi se tuli jo ennen sotavuosia. Sotavuosina, kun Martti Haavio palveli rintamakirjeenvaihtajana, perhe oli talvisinkin Lehtiniemessä sotaa paossa ja lapset kävivät Myllykylän koulua. 


Haavion perhe on ollut mukana sammattilaisten riennoissa, juhlissa ja arjessa. Vapaa-ajan asukkaat, suvisammattilaiset, ovat merkittävä kontaktipinta pääkaupungin kulttuuripiireihin ja päättäjiin, heidän avullaan on saatu moni asia hoidettua joustavasti. Martti Haavion ansioata ensimmäisten vuosien Sampojuhlille saatiin monta arvostettua puhujaa ja esiintyjää. 

Leikkilän tien maisema kertoo talonpoikaiskulttuurista, jossa ihmisen käden jälki ja ihmisen työ näkyy. Peltoja, viljelyksiä, niittyjä, taloja. Kirmusjärven kaislikkoiset rannat. Tuomia, kriikunapuita, pähkinäpensaita, tammia. Paikkoja, joilla on pitkä historia. 

Suvut ja perheet ovat asuneet samoilla sijoillaan vuosikymmeniä, usein vuosisatoja. Joskus on vaikea suunnistaa, kun suuntaviitat edellyttävät paitsi maantieteen, myös historian tajua. Sen ja sen entinen paikka, sen ja sen entisen tuvan jälkeen. Nimiä on aina enemmän kuin virallisissa kartoissa ja ne ovat paljon ilmeikkäämpiä kuin viralliset nimet. Joitakin vuosia sitten saatiin kaikille teille omat nimet, mutta kuka sijoilleen juurtunut niitä käyttäisi, elleivät ne ole samoja kuin perinteiset.


Kirmusjärven niittuista rantaa - talviasussaan. 

Martti Haavion maisema tuntuu tutulta, se on tullut tutuksi paitsi lapsuuden kesistä Myllykylässä, mutta myös lapsuuden rakkaimmista runoista ja kirjoista. Kultainen aapinen ja monta kokoelmaa lastenrunoja, joiden miljöö on lempeä maaseutu. Vihreässä vihtametsässä asuvat Porsas Urhea ja muut satuolennot. 


ELÄMÄN  KAUNEUS


Tämäkin, kuten äskeinen laulu,
on laulu Lindbladin.
Hän menee järvelle kerran,
käy kokemassa merran,
saa hauen ja kaksikin,
ja kävellen niittuista rantaa
hän haukia vitsassa kantaa -
oi aamua sunnuntain!

Oi aamua! Lindblad kulkee.
Miten kaislikko tuoksuukaan!
Hän astuu kiven ääreen
ja uppoo puolisääreen
ja jatkaa vaellustaan,
ja saapas litkuu ja lotkuu
ja Lindbladin lanne notkuu -
oi aamua sunnuntain!

Oi aamua! Pellon luona
on pehko tuomien -
oi haju huumaavainen,
oi kauneus kaikki mainen
on yllä pehkon sen!
Nyt Lindblad tertun taittaa,
koreaksi rintansa laittaa -
oi aamua sunnuntain!

Oi aamua! Lindbladin terttu
on aivan suloinen.
Ei kertoa voi kieli,
miten hyvä on Lindbladin mieli:
hän kulkee laulaen
yli pehmeän ruohomaton,
Oi onni kuvaamaton!
Oi aamua sunnuntain!


P.Mustapää