lauantai 12. lokakuuta 2019

Tarpeeton?


-       Oikeastaan, tämä hammas on tarpeeton. Ilmankin pärjää. 
-       Ja mitä sinulla onkaan ikää? Niin. 
-       Julkisella puolella näitä ei tuon ikäisillä enää hoideta. 

Hammaslääkäri oli tunkenut suuni täyteen instrumentteja. En kyennyt vastaamaan, vain vaivalloisesti ynähtelemään. Ottelu päättyi ratkaisemattomaan ja sain uuden ajan kollegalta, jonka tunnen paremmin, jo useamman vuoden ja paikan takaa. 

Olen yksityisen hammasaseman asiakas. Tulee kalliimmaksi, tiedän, mutta. Pääsen vastaanotolle tarvittaessa nopeasti, saan säännöllisiä kutsuja tarkastuksiin, voin kertoa oman käsitykseni hoidosta. Pystyn – tai uskon pystyväni – suunnittelemaan hoitoja yhdessä asiantuntijan kanssa. 

Hampaiden terveys säteilee koko kehoon. Opiskeluaikojen sitkeä migreeni talttui vasta, kun hammaslääkäri teki juurihoidon. Ensin piti seikkailla läpi melkein kaikki muut lääketieteen haarat. Pääsee vähemmällä, jos edes yrittää pitää hampaat kunnossa, näin sen olen juurevasti oppinut. 

Niin, että johtuuko tästä yksityisen suosimisesta se, että minulla yhä on tarpeeton hammas suussani. On kai ollut jo yli 60 vuotta, luullakseni. En edes muista, milloin takimmaiset poskihampaat puhkesivat. Olen kovasti kiintynyt näihin omiin alkuperäisiin hampaisiini. Köyhän tytön ensimmäinen ja kauan ainoa helminauha. 

Nuorempi tohtori tuli siis kuin matkan kautta kommentoineeksi ikääni. Olisin mielelläni kuullut tarkempia perusteluja. 
Olenko minä liian vanha vai korjauskelvoton vai mitä? 

Anteeksi, mutta tämä menee nyt henkilökohtaiseksi. Älkää lukeko tätä kappaletta, ellette uskalla. Jatkan silti: Jos olisin elänyt yhtä vanhaksi kuin äitini, olisin ollut jo kauan maan povessa. Jos saan elää yhtä vanhaksi kuin isäni, minulla on vielä 24 vuotta jäljellä. Isoäitieni ikään on siihenkin vielä hyvin pitkä matka. Olenko minä siis vanha vai ikääntynyt vai muuten vaan kummallinen? 

Sitten tapasin tutumman tohtorin. Keskustelimme – instrumenteilla ja ilman. Sain lähetteen spesialistin luokse. Spesialistin vastaanotolla otettiin röntgenkuva, jossa melkein näkyivät ajatuksetkin. Hoito jatkui, terveys edellä, nyt tuntuu hyvältä, mutta tarkemmin en tämän jälkeen halua asiaa julkisesti kommentoida. Aika näyttää.  

Ihminen rapautuu ja ravistuu vuosien aikana. Kaikille käy niin. On iloinen asia, että niin käy, että tämänkin vaiheen saa kokea. Ainakin vielä ajattelen näin, vaikka pidätän oikeuden ajatella joskus toisinkin. Koputan varmuuden vuoksi puuta. 

Kuinka nopeasti vanheneminen tapahtuu – se lienee geeneissä ja jossain muussa. Luulen, ettei vanheneminen ainakaan siitä hidastu, jos sitä pohtii ja harmittelee. Hyödyllisemminkin voi aikansa käyttää. Toivottavasti vielä ehtii. Maailma on tekemätöntä työtä täynnä. Maailmaan aina myös jää tekemättömiä töitä, vaikka kuinka puskisi. Toisaalta, niitä jää paljon myös silloin, jos ei tee mitään. 

Hampaat ravistuvat siinä missä hiukset tai luut tai puuveneet tai räsymatot tai pärekatot ja mitä niitä onkaan. Ihminen voi olla ulkonäkökeskeinen ja murehtia vanhenemisensa näkyviä merkkejä. Onko vastakohtana ulkonäköpakoinen, jos ei joka käänteessä suostu miettimään omaa peilikuvaansa? 

Kukaan ei halua olla tarpeeton, ei pieni hammaskaan. 


PS. Hampaat on hoidettu kuntoon.  Ensimmäisessä röntgenkuvassa vialliselta vaikuttanut hammas oli kunnossa, sen naapuri sen sijaan ei. 
Samasta rivistä löytyi toinenkin ongelma. 
Kaikki on hyvin, molemmat ongelmakohdat laitettu järjestykseen.  On onni, että olen saanut lahjaksi helminauhan, juuri nyt ei ylimääräisiin ylellisyyksiin olisi varaa. Mutta hampaat, niitä tarvitsen joka päivä!  


keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Wirallinen pöytäkirja



















Aika:             Perjantaina, aamukahviaikaan
Paikka:          Kantapöytä kantakahvilassa
Läsnä:           Kaksi isoäitiä 

1.     Kokouksen avaus
Todettiin tapaaminen asianmukaisesti kokoon kutsutuksi ja erittäin päätösvaltaiseksi. 

2.     Esityslistan hyväksyminen
Esityslista oli alustavasti käsitelty alustavassa puhelinkeskustelussa, jota oli käyty jo edellisenä iltana. Hyväksyttiin esityslista ja päätettiin, että työjärjestystä voidaan tarvittaessa muuttaa tai parantaa. 

3.     Aikaisempien kokousten pöytäkirjat 
Todettiin, että aikaisempien kokousten pöytäkirjat olivat vielä hyvin muistissa ja ajan tasalla. Annettiin puolin ja toisin palautetta. 

4.     Perheasiat
Päivitettiin ja päiviteltiin lasten ja lastenlasten kuulumiset. Kaikki näyttää olevan hyvällä tolalla. Isoäidit ovat huomanneet olevansa sekä tärkeitä että tarpeellisia. Isoisien roolia on syytä jatkossakin korostaa, sillä heillä on voimia ja tietotaitoa. 

5.     Yhteiskunnalliset asiat 
Merkittiin tiedoksi ja arvioitiin ajankohtaiset henkilövalinnat päättävissä elimissä. Päivitettiin tiedot kummankin osanottajan osallistumisaktiivisuudesta omissa yhdistyksissään sekä luottamustoimista. Todettiin, että vähemmälläkin reuhtomisella ihan mainiosti pärjää. 

6.     Seuraava tapaaminen 
Sovittiin seuraavan tapaamisen askelmerkeistä ja aiheesta. Asiaan palataan vielä tarkentavien puhelinsoittojen myötä, mutta jo nyt voidaan todeta, että asiat ovat hyvin hallussa. 

7.     Kantakahvilan tarjoilut 
Todettiin kantakahvilan kahvi vahvaksi ja aromikkaaksi, niin kuin tuleekin. Lehtitaikinasta valmistettujen wienereiden täyte oli herkullinen, koristelu ylenpalttinen, mutta pohjan rakenne turhankin sitkeä. Päätettiin seuraavalla kerralla valita toisenlaiset pullat. 

8.     Kokouksen päättäminen
Kokous päättyi hyvässä yhteisymmärryksessä lämpimään halaukseen. Työjärjestys oli toteutunut muutoksitta. Päätöksiin ja keskusteluihin oltiin tyytyväisiä, ehkä kahvipullien pientä rakenteellista puutosta lukuun ottamatta. 

Osallistujat lähtivät omille tahoilleen, toinen kotihommiin, toinen kauppaan tekemään ruokaostoksia pitemmän kaavan mukaan.  

Vakuudeksi 


Huomautus 10.10.2019  
Tampereen kirjeenvaihtaja tarkasti pöytäkirjan ja nosti esiin kaksi puutetta. Pöytäkirjantarkastajia ei ole valittu eikä ääntenlaskijoita nimetty. Tämän jälkeen Tampereen kirjeenvaihtaja tarkasti pöytäkirjan ja totesi sen kokouksen kulkua vastaavaksi. Asiasisältö oli yhtä runsas kuin vastaavissa pöytäkirjoissa keskimäärin. Äänestyksiä ei ollut, joten ääntenlaskijoitakaan ei olisi tarvittu. Pöytäkirja on näin hyväksytty. 
Ei aihetta enempään.