Pääsiäisen sanomassa elämä,
kuolema ja ylösnousemus kohtaavat.
Ei kuolemaa olisi ilman eläviä
sieluja.
Elämän aikana kuolema tulee
tutuksi.
Läheiset lähtevät, sukulaiset
hiipuvat, jokaiselta aina joku.
Muista kuolemaasi, muista kuolemaa,
tiedosta uhkakuvat.
Mikä on uhka?
Onko se jäytävä ahdistus ja tunne siitä,
että jotain voi tapahtua vai tuoko pelon tilanne, jossa kaikki tuntuu olevan
mahdollista.
Asuuko uhka mielessä vai
maailmassa?
Uhkakuvien maalaaminen on helppoa
ja monelle otollista.
Sitä, joka pelkää, on helpompi
ohjata.
Rohkea toimii itsenäisesti.
Kuolemista, kipua, luopumisen
tuskaa on inhimillistä pelätä.
Suru pelottaa, ikävä ja ahdistus.
Pitkäperjantain jälkeen on
Pääsiäinen.
Surun takana on toivo jälleennäkemisestä,
uudesta, paremmasta.
Ilosta elämän tuolla puolen.
Ilo ja suru, yhdessä, läsnä,
alttaritaulun siunaavan Kristuksen katseessa.
Requiem aeternam dona eis, Domine,
et lux perpetua luceat eis
cum sanctis tuis in aeternum,
quia pius es.