Näytetään tekstit, joissa on tunniste cuisine noir. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste cuisine noir. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Cuisine noir avec



Rakkaat slow kitchenin ystävät! Enää ei ole trendikästä pelkkä kokkaamisen hitaus ja vaivalloisuus.
Trendikäs ruoanlaitto on nykyään nimeltään cuisine noir.
Suomeksi tämä tarkoittaa nokikokkausta. Se voi olla sekä hidasta, vaivalloista että nokista.

Tänään arkiruokalassa maisteltiin makkaraa Cuisine noir –hengessä. Pikantti savun sivuvivahde, itärannikolla paistetun aromi, ei ihan niin mustaksi olisi tarvinnut.... Avecina luonnon ihailua Wiskipenkillä, ei siis mitään drinkkejä tai hömpsyjä.


Cuisine noir –henkinen kokkailu edellyttää tulisijaa ja klapivarastoa, mieluummin myös pientä varastoa tuohenkäppyröitä, ettei keittäjän ei tarvitse käppyröidä. Tulitikkuja on hyvä varata iso laatikollinen. Vesi voidaan tuoda paikalle muoviämpäreissä, vesijohto on luksusta, mutta sallittua.



Slow kitchenin aikaan käytetty, silloin hieman keskeneräisen oloinen työtasokombinaatio on saanut uutta ilmettä ja maalipintaa. Tiskipöydän vieressä oleva taso on varustettu keraamisilla laatoilla. Kestävät kuumaa, kylmää, kosteaa ja kiukuttelua. Eivät hilseile, kuten maali ennen. Seinämien maalipinta ei ole vielä edes nokeentunut, vaikka se on ollut käytössä jo joitakin päiviä.



Ravintolasali on siivottu. Kuka kumma syö niin epäsiististi, että ruokasalin pöydän alta löytyy yhä uudelleen kuivia koivunlehtiä? Ravintolasalin varusteisiin kuuluu myös lämpömittari, thermometer ulkomaankielellä.



Parasta on hetki aterian jälkeen Wiskipenkillä. Sadepilvet piirittävät niemenkärkeä, mutta kun taivas aukenee, valo yltää pilvien lomasta veden pintaan asti.
Taustamusiikista vastaavat lokit.


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Vanhanaikaista huushollia





Vestan neitsyiden tehtävänä oli vaalia kotilieden tulta. Neitsyitä oli kuusi ja heillä oli jokaisella pitkä kontrahti. Tyttöparat, koko nuoruus kului hikisessä nokisessa temppelissä.

Täällä mökkirannassa huushollataan vanhanaikaisesti. Aamupäivällä syttyy tuli yhdistettyyn kotilieteen ja lämminvesivaraajaan. Kaikkien muiden hommien lomassa isoäiti vaalii tulta, täyttää välillä kattilaa koussikalla ja lisäilee tarvittaessa puita. Ikuisen tulen aika päättyy joskus iltapäivän aikaan. Jos tulen pitäisi palaa 24/7, luulen, että kaksi mummelia selviäisi urakasta loistavasti, kolme kumminkin. Vestan neitsyet olivat nuoria hupakoita, kun taas mummoilla ei ole enää neitseyttä riesana eikä muitakaan erityisiä ambitioita.

Ja sillä vedellä, joka tulella lämpiää, sillä tiskataan astiat. Tiskataan mukit ja lautaset, vaikka kertakäyttövärkitkin onkin jo aikaa sitten keksitty. Koko serviisi on yhtenäistä mökkityyliä, halpahallimalleja. Samalla rahalla ja ehkä samasta paikastakin olisi saanut jopa parin suven kertakäytöt. Nämä ovat sinnitelleet monta vuotta, kestäneet käsitiskiä ja kovakouraista käsittelyä. Muovimukien vieminen roskiin on melkoinen haaste, kun roskikselle on yli kilometrin matka! Ei, meillä ei polteta pahvimukeja saunan pesässä. Muovia niihin kumminkin on jollain tavalla ujutettu, jotain, mikä rasittaa paitsi polttajaa, myös tulisijaa.

Ja illalla, kun on oltu saunassa ja rauhoituttu, mökin mummo avaa radion. Ei sieltä enää Kankkulan kaivoa kuule eikä lauantain toivottuja. Näin euroviisujen aikaan melkein mikä tahansa (onneksi) unohtunut jollotus muuttuu ikimuistoiseksi euroviisuksi, jota hartaana kuunnellaan ja muistellaan ja harmitellaan kuinka ei sille eikä tuolle sittenkään (onneksi) herunut pisteitä vaikka… Radiossa on vaikka kuinka monta kanavaa, mutta toukokuun kolmantena viikonloppuna suurin osa niistä joko viisukanavia tai lätkäkanavia tai rokkia. Sitkeä vanhanaikainen kanavasäätimen pyörittäjä löytää radion uumenista Nürnbergin mestarilaulajat ja huomaa, ettei oopperaakaan rajattomasti jaksa.

Ihan kaikkea ei piintynyt nostalgikkokaan sentään tee vanhaan malliin. Entisaikaan mökkiläiset käyttivät kylmää kaivoa jääkaappina, nykymummilla on jääkaappi.