torstai 2. tammikuuta 2014

Ihan uusi, kokonainen vuosi



Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe aloitti uuden vuoden. Teksti oli hieno, niin kuultuna kuin netistä luettunakin. Puheiden perinne jatkuu, vastaansanomattomin virkkein. 

Me emme pikkutuulessa taivu, emmekä kovassakaan viimassa taitu. Suomella on tässä muuttuvassakin maailmassa selvät vahvuutensa.
- - - 
Suomi on aina pärjännyt paineessa. Voimat on koottu ja suunnattu eteenpäin. 


Sumuisena alkutalven päivänäkin täällä  aistii jatkuvuuden ja elämän kerroksellisuuden. Aukean takana autioksi jäänyt talo, aikanaan kylän komeimpia, viesti entisestä. Sarat ovat laskeutuneet lepoon, vakoihin liittyy lupaus uudesta, viljely on kulttuuria ja sillä on täällä pitkä jatkumo.

Sitkeä honka valvoo kylätien varrella, tuulenpieksämään asentoonsa jähmettyneenä. Petäjä on veteraani, joka kestää vastatuulet ja puhurit. Se on viimeisenä jäljellä niistä, jotka puolustivat kotitantereitaan ja jatkoivat uurastusta rauhan vuosina, sielun ja ruumiin säröistä välittämättä. Pystyivätkö he antamaan oikeanlaisen esikuvan lapsilleen niinä aikoina, kun päivän tehtävistä selviytyminen tuntui vievän kaikki voimat?



Yhteiskuntamme ei ole särötön, mutta se on yhä kestävää tekoa.
- - -
On tehtävä päätöksiä. On luotava uutta, mutta on myös purettava vanhaa, pysyväksikin luultua.


Purkaminen on helppoa, kovalla kädellä ja koneilla se käy nopeasti, betoni murenee ja vanha puu rasahtelee. Byrokratian ja hallintohimmeleiden purkaminen ja virtaviivaistaminen onkin sitten eri juttu. Listitäänkö meillä taloja ja maisemakokonaisuuksia silloin, kun oikeasti pitäisi käydä kokonaan muiden asioiden kimppuun? 

Toivottavasti muillakin kuin Sauli Niinistöllä on kulttuurin tajua. Itsenäisyyspäivän juhlakonsertti antoi toivoa sitä, että henkisen perinteen arvostus valtakunnan korkeimmalla tasolla on hyvällä tolalla.


Kylänraitin varrella asuu monta tuttua tai kasvotuttua, tervehditään ja jutellaan, kun nähdään. Taloilla on historiansa ja vaiheensa, täällä ikänsä asunut ei tienviittoja tarvitse, kun tietää, kenelle naapurin tupa kuuluu ja on ennen kuulunut ja kenen rakentama se on. Suunnistaminen on helppoa, kun maisema on samalla sielunmaisema.

Kylänraitilla liikkuva tietää kyllä, että suuret yksiköt ovat taatusti suorituskykyisiä ja virtaviivaisia ja kustannustehokkaita. Mutta joka kerta, kun niiden käsittelyyn pääsee tai joutuu, pieni ihminen joutuu aloittamaan oman tarinansa kertomisen alusta, paljon puhetta ja monta raporttia. Kylänraitilla ei tarvitse. Historia ja taustoitukset ovat kunnossa, tiedetään, tunnetaan, kyllä, hoidetaan kuntoon.

Vuosi on vaihtunut ja puheet on pidetty. Lupaukset annettu. Päätökset pohjustettu. Ne, jotka politiikan hallitsevat, lienevät tyytyväisiä.

Kylätien tuttu rahina ei ole muuttunut miksikään. Pienen tuvan ikkunaan syttyy valo varhain aamulla ja sammuu illansuussa. 

Jossain kaukana tehdään päätöksiä, jotka sivuavat tätäkin elämää. Luvatkaa, että pysytte kohtuudessa. Nyt on taas kokonainen uusi, hädin tuskin korkattu vuosi aikaa.

PAREMPAA UUTTA VUOTTA! 


Kursivoidut otteet presidentti Sauli Niinistön puheesta 1.1.2014.