tiistai 26. helmikuuta 2013

Lenruuti (yritys iltasaduksi)


Lenruuti heittää kontin selkään ja askeltaa. Jalkaa toisen eteen, askel askeleelta matka joutuu kun ei liikaa mieti. Askelmittari olisi varmaan pitänyt hankkia, mutta ilmankin on pärjätty.

Tulee vastaan runonlaulaja, kuulu sanantaitaja. Lenruuti kaivaa mustepullon ja sulkakynän, asettuu istumaan kivelle ja kirjoittaa muistiin miehen suusta putoavia säkeitä:
Tää on äijä uutta juttuu
Sulle varmaan ei oo tuttuu
Jos ei sulla sanat riitä
Älä tu mulle puhumaan siitä
Pakkaa se konttis ja painu jo kotiin
Tai laita fonttis ihan uuteen rotiin
Heitä jo pois ne ikivanhat riimit
Mulla on paremmat sanotusdiilit
Kirjoita muistiin jos siitä diggaat

Lenruuti ravistelee päätään ja ihmettelee. Niin se aina vaan on nuori Joukahainen voimissaan vaan viitsiikö tuon takia enää uudestaan Väinämöistä esiin manata. Voisihan se sen suohon laulaa, mutta mistä tässä kivikaupungin keskellä sellaisen suon saat, että laiha poika lappalainen siihen uppoaa… Mutta mukavaa on, että kilpalaulantaan ryhtyvät, sanoilla mittelevät!


Kun on ollut kauan matkalla, kontti alkaa kolista tyhjyyttään, muonavarat ovat vähissä, janottaa. Ystävällinen mies avaa Lenruutille ruokalan oven, pyytää käymään sisälle. Haastattelee vierastaan, miestä, joka itse ollut monta kertaa ollut kysyjänä, puhuttajana, saa viihtymään. 
Nälkä ei lue lakia ja kun Lenruuti saa käteensä lämpimän kebabin ja kylmän colan, hän syö, hiukan hämmästellen, mutta kuitenkin. Onhan se evästä, vaikka ei äidin tekemältä maistukaan. Mukavaa, ettei pettua tarjota, mutta paljon on murkina muuttunut... Juoma hiukan röyhtäyttää, mutta ei se onneksi totia ole.


Keltaisen rakennuksen luona värjöttelee joukko tummapukuisia. Kun Lenruuti lähestyy väkijoukkoa, hän alkaa erottaa itkuvirren poljentoon taipuvaa puhetta. Pitäisikö ottaa kirjoitusvälineet esiin ja raapustaa muistiin?
-       Eilenkin se oli myöhässä, taas se on. Ja maanantaisin on ihan mahdotonta.
-       Ei muuta kun vähän pakkasta, niin koko liikenne on sekaisin.
-       Minä kyllä valitan veeärrän pomoille ja vaadin niitä maksamaan!
-       Ei tästä mitään tule kun aina saa odottaa junaa, minä lopetan tämän junatouhun ja siirryn muihin kulkuneuvoihin…
-       MINÄ VALITAN…

Tuskin noista mitään uutta Kanteletarta saisi, miettii Lenruuti ja jatkaa matkaa. Onhan sitä kyytejä koettu ja kyytimiehiä, huonoja rekiä ja parempia, juhtia jos jonkinlaisia, on sitä. Eikä maailma niin kovin usein ole minuutista kiinni ollut. Itkuvirren ja valituksen ne vieläkin osaavat, osaavatko muuta? 




Lenruuti kohentaa ryhtiään ja jatkaa matkaansa. 
- Pitää ehtiä torstaiksi Sampaalaan, siellä on oikeaa kahvia ja kunnollista puhetta. Kalevalajuhlassa helmikuun viimeisenä.