Näytetään tekstit, joissa on tunniste kokemukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kokemukset. Näytä kaikki tekstit

tiistai 12. marraskuuta 2024

Yleissivistys, lasten ja aikuisten

                        
Karkkilalainen taidemaalari Ilmari Huitti on kuvannut hautajaisia 1920-luvun alussa.


Kaksi asiaa nousi tajuntaan lähes samanaikaisesti. 

Järjetön klassisen, juuriltaan hengellisen musiikin torjunta ja siihen kytkeytyvä keskustelu lasten uskonvapaudesta. 


Samaan aikaan Ateneumin kolmannessa kerroksessa avautui Gothic Modern -näyttely. Monitahoinen, monella tavalla sielua koskettava näyttely osoittaa, miten uskonto ja kristillisyys ovat eläneet taiteessa ja meidän kaikkien ajatuksissa kautta vuosisatojen. 



Yleissivistys, lasten ja aikuisten 

 

Mitä pahaa on kristinuskossa? Mitä pahaa on juutalaisuudessa? Mitä pahaa on muhamettilaisuudessa? Mitä pahaa on buddhalaisuudessa?  Mitä pahaa on uskonnoissa?  Miksi niitä ja niihin liittyvää tietoa pitää varoa? Ei kai johonkin erilaiseen tutustuminen vie ihmistä kadotukseen? Miksei aikuinen voi luottaa lapseen ja lapsen itsetuntoon? 

 

Hugo Simberg: Säkkijärven poika 

 

Aikuisen ihmisen pitäisi tietää ainakin perusasiat erilaisista uskonnoista ja kulttuureista. Ellei oma uteliaisuus saa kiinnostumaan muiden elämänkatsomuksista, eikö niistä kannattaisi kertoa, puolueettomasti ja kiihkottomasti? Milloin yleissivistys tai sivistys on alkanut merkitä vaarallista tietoa epäilyttäviksi koetuista asioista? 

 

Olen tavannut ikätoverin, joka ei tuntenut joulupukkia eikä Aku Ankkaa. Tajusin, ettei hänellä varmaankaan ole ollut mahdollisuutta saada sellaista lapsen yleissivistystä, jota me muut pidämme luonnollisena. Oletan, että ankaran uskonnollinen koti oli torjunut kaikki lapsuuden leikkeihin ja satujen mielikuvitusmaailmaan kuuluvan. Toivottavasti oletan väärin. 


Sascha Schneider: Riippuvaisuuden tunne 

Kasvattajan tehtävä on antaa lapselle eväät elämään, mutta jos lapsen maailmaan tuodaan jo varhain ennakkoluuloja, pelkoja ja ahdistusta, ketä se palvelee? 

 

Päätin kauan sitten, että omat lapseni saavat kokea Ankkalinnan seikkailut ja Mikin ja Hessun toilailut, Muumit ja Tuhkimot, kaikki sadut ja sarjakuvat. Kerron heille Taivaan Isästä, yritän saada heidät omaksumaan kristilliset perusarvot, mutta myös hyväksymään erilaisuuden. Kerron heille, kuinka joidenkin kulttuurien jäsenillä on erilainen elämänkatsomus. 

 

Yritän antaa tai sallia heille lasten yleissivistyksen, riemukkaan ja mielikuvitusta inspiroivan.  Toivon että koulu tukee kasvattajaa auttaen rakentamaan tietopohjaa ja yleissivistystä. Aikanaan he voivat itse rakentaa oman aikuisen ajatusmaailmansa. 

 

En väitä onnistuneeni täydellisesti, mutta jotenkin kuitenkin. Lapseni ovat kivoja, vastuuntuntoisia, elämässä kiinni olevia, kunnon aikuisia. 


Lastenlasten kohdalla olen hiukan joutunut luovuttamaan. Kristillinen kotikasvatus on hyvällä mallilla, Akut ja Muumit ja muut ovat hallussa, mutta Ryhmä Haun ja Pipsa Possun ja kaikkien kuvaruudulla vilkkaasti vilistävien kumppaneiden kanssa alan todellakin pudota kyydistä...  Sadut elävät ja satumaailma kiehtoo. Toivottavasti Leijonakuningas ei syö minua aamiaiseksi, kun tämän tunnustan. 

 

Prins Eugen: Tyyni vesi 

 

Siinä ajassa ja maassa, jossa kasvoin aikuiseksi, tummaihoisena syntynyt ihminen oli sensaatio, jota käytiin katsomassa tivolissa. Nyt tuollainen osoittelu tuntuu nololta ja säälittävältä. Nykyisessä yhteiskunnassa koko n-sana on pannassa, kiitos siitä. 

Kaikkein jyrkin toisinajattelija taisi silloin olla kirkosta eronnut tai elämänkumppaninsa kanssa susiparina asuva. 


Maa, jossa elän, on sama, aika on muuttunut. 

Ajatukset ovat avartuneet, mikä on ollut onni! 


Kauan sitten maahanmuuttajien kohtaaminen tuntui vielä eksoottiselta ja kiehtovalta, nyt se on arkea. Maailmalla on eletty monenlaisten vaikutteiden keskellä jo kauan. 

 

Lapseni ja lapsenlapseni kohtaavat joka päivä muualta muuttaneita, erilaisia ihmisiä, joilla voi olla tummempi iho ja eksoottiset kasvonpiirteet, mutta myös toisenlaisia ajatuksia. He kohtaavat luontevasti, puhuvat samaa kieltä, vaikka korostuksessa saattaakin olla pieniä eroja. 


Georges Rouault: Kristus ja Pilatus 

Vanheneminen on outo kokemus. Se höpsö pikkulikka, joka minä olen ollut ja usein vieläkin olen, on ulkoisilta raameiltaan ravistunut ja vähän harmaaksi virttynyt. Utelias ja kiinnostunut saan kai silti vielä olla? Saan vieläkin kokeilla rajojani. 

 

Olen kokenut aikoja, jotka ovat erilaisia. Olen kohdannut mielipiteitä ja käsityksiä, jotka ovat olleet totta ja oikein, mutta jotka aika on hoitanut.  Niistä on kertynyt muistoja ja sitä aikuisen ihmisen yleissivistystä, jonka varassa teen valintani ja ratkaisuni. 


Gerard David: Madonna ja Jeesus-lapsi 

 

Kaiken tämän jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että lapsen kokemusmaailmaa ei saa liikaa rajoittaa ja rajata. Ei lapsesta muutaman virrenvärssyn jälkeen vielä tule uskovaa, mutta hän saa tutustua elämänpiiriin, joka on monille ihmisille tärkeä ja läheinen. Myllerrysten keskellä pitää olla jotain, joka antaa lohtua ja turvaa. 

 

Aikuinen on vapaa sitoutumaan, sitä ennen pitää olla lupa tutkailla ja kuunnella maailmaa. Ilman turhia ennakkoluuloja.  

 

Kristinuskon käsitteet ovat osa elämää, arkea ja pyhäpäiviä. Niitä ei tarvitse pelätä eikä omaa pelkoa saa heijastaa kasvatukseen. 


Ejnar Nielsen: Sokea tyttö


Otin kuvia Ateneumin näyttelystä, vaikka hämärä tila teki kuvaamisen vaikeaksi. Otokset eivät ole niin tarkkoja kuin toivoisin. Silti ne ovat tämän jutun kuvituksena, koska ne ovat sitä kuvamaailmaa, jonka me kohtaamme, arjessa ja pyhinä. 


Ne ovat tässä myös siksi, että lukija päättäisi lähteä Ateneumiin katsomaan töitä ja kokemaan näyttelyn. Taideteokset ovat hienoja, suomalaiset ja maailmalta lainatut. Näyttelysalien tumma tunnelma on ainutlaatuinen.