Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapsi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapsi. Näytä kaikki tekstit

tiistai 10. lokakuuta 2017

Päivän uutinen




Päivän uutinen on vauvauutinen. 

Seuraavan päivän uutisia ovat vauvauutisten jatkot, miten, missä ja niin edelleen. Ihana euforia kääntyy yllättävän nopeasti vastenmieliseksi yksityisasioiden repostelemiseksi.

Meidän perheen vauvauutisista ei kerrottu lehdissä eikä somea onneksi ollut vielä silloin. Ketä sellainen olisi siihen aikaan kiinnostanut? Onneksi. 

Tiedän tarkkaan – enkä kuitenkaan, tietenkään tiedä – miltä onnellisesta pariskunnasta tuntuu. 
Tiedän, koska muistan, miltä meistä tuntui. 

Niitä tunteita oli paljon ja useimmat niistä ihania, odottavia, vähän pelokkaitakin. Suuria tunteita, elämän suurimpia. Tiedän – enkä kuitenkaan, tietenkään tiedä – että tunteet ovat lähes samoja kaikilla. Tämä on tietenkin yleistys.


Toivon tuleville vanhemmille – kaikille tuleville vanhemmille – kaikkea mahdollista hyvää. Mutta samalla toivon heille mediahiljaisuutta ja omaa rauhaa, lupaa keskittyä oman perheen luomiseen. 

Lapsen kannalta ei ole oleellista se, mitä vanhemmat ovat tai omistavat. Lapsen kannalta on oleellista, että vanhemmat ovat olemassa ja ottavat lapsen omaan elämäänsä. 
Haluavat antaa parasta. Rakastavat ehdoitta. 

Perhe, jonka käsiin olemme uskoneet koko kansakunnan kohtalon, selviytyy kyllä yhden pienen lapsen hoitamisesta ja kasvattamisesta. 
Mutta samat lainalaisuudet, jotka koskevat tavallisia vanhempia, pätevät tässäkin. 
Vanhemmuus on asia, johon pitää saada valmistautua, rauhassa. Vanhemmuuteen pitää kasvaa, sillä pian lapsi alkaa kasvattaa vanhempiaan. 


Jälkeenpäin tietää, mitä elämästä olisi puuttunut, ellei olisi saatu kokea vanhemmuutta.

Kun kirjoitan näitä ajatuksiani näkyviin, saan toisinaan kuulla tai lukea, miten pahalta lapsettomista tuntuu. Toki, tiedän elämän tämänkin puolen. 
Mutta, mietitään: olisiko myös lapsettomilla helpompaa, jos tämä yhteiskunta asennoituisi ja toimisi myönteisemmin lapsia kohtaan, olisi lapsiystävällisempi? 
Lämpimällä, tavallisella tavalla, arjen tasolla? 
Tasavallan ykkösperheellä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin, luoda positiivista nostetta. 

Kyllä tässä hyvin käy, parhaat voimat ovat lapsen puolella. 
Onnellista, rauhallista odotusta!








maanantai 5. kesäkuuta 2017

Mummi on ryppyinen


-     -   Mummi, tässä sulle hieno timantti. Minne se laitetaan?
-   -   Laitetaan tuohon pöydälle, onpas hieno timantti. Hiekkalaatikostako sen löysit?
-   -   Joo, ja siellä on lisääkin… haetaanko?
-   -   Jos nyt ensin yksi kerrallaan.



Piirretään.
-   -   Tässä olis sellainen joka onkii ja tässä on sitten kala. Ja se, mikä siinä on.
-   -   Siis koukku? Vai siima?
-   -   No semmoinen.


-  -   Haluaisin kuulla tämän kirjan.
-  -   Sehän on luettu jo monta kertaa.
-  -   Luetaan vaikka tässä. Taikka minä voin istua tähän vanhojen tuoliin.
-  -   Luetaan!

- -   Mummi on ryppyinen. Ukkikin on ryppyinen.
- -   Minä olen sileä.
Pieni käsi silittää tyytyväisenä omaa poskea.


Hyvin mahtuu pikkuinen mummin syliin.  Eikä rypyt haittaa yhtään.


torstai 5. maaliskuuta 2015

-arvoinen liitto


Tasa-arvoinen avioliittolaki toteutui.
Kun naisparien ja miesparien oikeuksista on keskusteltu, mallina ja mittana ovat olleet heteroparit – ne norminmukaiset, hyvät ja oikeat.

Samaan aikaan toisaalla: liian moni tuttu on kertonut eroavansa, eronneensa, ajautuneensa erilleen. Perheet, joissa kaikki on vieraan mielestä kohdallaan, hajoavat. Hyvät, oppikirjan mukaiset ja esikuvalliset heteroperheet säröilevät ja kipuilevat. Julkisivu on kunnossa, kunnes se romahtaa.

Tuskin näillä tasa-arvoisilla sen helpompaa on. Mutta ennen suhteen virallistamista ja vahvistamista pari on kokenut niin monta ennakkoluuloista ja suvaitsematonta kommenttia, niin monta epäkohteliasta kysymystä ja katsetta, että suhteen vahvuus taatusti on punnittu. Solmitaanko tasa-arvoiset liitot pitemmän harkinnan ja suurempien ulkoisten paineiden jälkeen? Tasa-arvoiset liitot voivat tietysti hajota siinä missä muutkin liitot, tuskin nekään ikuisia ovat. Mutta ovatko ne harkitumpia?

Pitäisikö heteroliittoon pyrkivienkin joutua perustelemaan ja vakuuttelemaan, että tosissaan ovat ja että rakkautta on varmasti riittävän monta yksikköä? Pitäisikö avioon aikova heteropari karkaista ja koeponnistaa tietyllä määrällä nurjia katseita ja kalseita kommentteja, ennen kuin naimalupa heltiäisi? Olisivatko liitot silloin harkitumpia, lujempia?

Aikuisten ihmisten rakkaus on aikuisten ihmisten välinen asia. Sukupuoleen katsomatta. Heteroliittojen sänkykamarisalaisuudet ovat yhtä yksityisiä kuin muidenkin liittojen. Joskus salaisinta on se, että salaisuuksia ei ehkä olekaan.

Mihin ihminen toisessa ihmisessä rakastuu, millaisia piirteitä oppii rakastamaan? Mikä on se tunteiden kudelma, josta ei pääse enää irti? Huumorintaju, äly, kauneus, tapa liikkua ja puhua? Yhteinen kokemuspohja vai uuden, ennen kokemattoman viehätys? Erilaisuuden ja samanlaisuuden tasapaino. Kuinka suuri rooli tässä kaikessa on sukupuolella ja kuinka suuri muulla yhteenkuuluvaisuudella? Mikä osa ihmisten välisestä kemiasta on se, jota lakien ja säädösten avulla on mahdollista säädellä?

Vanhanaikaisena ihmisenä kannan huolta lapsista. Kaikenlaisissa liitoissa. Se, millaisia aikuisia on perheessä, ei ole ehkä sittenkään niin ratkaisevaa kuin se, että aikuiset ovat luotettavia ja lujia. Niin lujia, että pystyvät ottamaan vastaan elämän kapeikot, vastoinkäymiset ja kaikkien uhmakausien kuohunnat.

Meidän suuriin ikäluokkiin kuuluvien kotitaustat ovat olleet keskenään paljon samanlaisempia kuin nykyisten perheiden. Kodit olivat vaatimattomia tai vielä vaatimattomampia, karumpia kuin nykyään. Silti, harva kai joutui kotiaan häpeämään. Avioeroja oli vähemmän, salatun kivun ja epäsovun määrää en tosin uskalla arvailla. Usein pysyttiin yhdessä lasten takia. Että lapsilla olisi hyvä.

Tässä maailmassa tarvitaan koteja, jotka ovat kuin linna. Sellainen linna, jossa lujat seinät kestävät kaikki myrskyt ja jossa on turvallista olla, kasvaa ja ottaa askelia ulos maailmaan. Koteja, joissa on vakautta ja vapautta oikeassa suhteessa. Vanhempia, jotka uskaltavat hyväksyä sen, että vanhemmuus on vanhemmallekin kasvattava kokemus. Lopullinen aikuistuminen.

Haluaisin, toivoisin, tahtoisin että keskustelu tasa-arvoisista liitoista hiljenisi. Haluaisin, että alettaisiin keskustella ja toimia lapsenarvoisten liittojen puolesta.


tiistai 24. joulukuuta 2013

Ensimmäinen joulu pienen tytön mummina



Pihatielle leijaa utuisinta lunta.
Ovat tontun pienet askeleet
Hangen syliin kadonneet -
Satua vain, vai lapsosen unta?

Tähti kehtoon katsoo ikkunasta.
Uinuu tuutussa unten pienoinen
Uniposkinen unelma untuvainen -
Suojaa taivaiset rakkainta lasta.

Sydämen juhlaan hetki on aikaa
Ilo lämmittää posket ja sielun.
Lapselle tuothan antimet joulun:
Rakkautta, turvaa, tähtien taikaa.



Hyvää, rauhallista ja onnellista Joulua!
Parhaat lahjat ovat niitä, joita ei voi ostaa eikä ansaita.
Nauttikaa pyhän hetkistä!
Kiitos lukijoille! 




maanantai 11. marraskuuta 2013

Lahjaksi





Isänpäivä. Isoisän päivä.
Monta hymyä, vilkutusta ja suloista katsetta. 
Halauksia ja kauniita sanoja.
Kaikki lahjaksi. 
Sydämestä. 

Kaikissa meissä asuu pieni metsästäjä-keräilijä, joka yrittää saada laarit täyteen ja aitan orret tiukkumaan tavaraa, niin ettei talvi pääsisi yllättämään ja vilu luita särkemään. Määrä ja paljous on ollut tärkeää, siitä on ollut hengissä pysyminen vuosituhansien ajan ollut kiinni. 

Ja juuri nyt on se aika, jolloin tähän alkukantaiseen olentoon sielun sopukassa vedotaan. Varaa ja valmista, osta ja paketoi, piilota komeroon, mutta muista, että varmasti löydät kaiken ajallaan, kun aika on. 

Koska on oikea aika? Milloin voi huoleti ottaa käyttöön ja kuluttaa varaston? Metsästäjä-keräilijä nuukailee ja ajattelee, että vielä voi tulla tätäkin tärkeämpi tarve ja tilanne. 

Nälkävuosi ei uhkaa, ainakaan kohta. Vielä on kaupan lamppujen alla iso röykkiö hedelmiä, makeisia, kulhoja, kattiloita, toppahousuja, pesuainepakkauksia. Niistä riittää, suuremmankin sielunnälän tyydyttämiseen. Ja ihan oikea nälkäkin lähtee. 

On ihanaa saada lahjaksi. 
Niin, ettei ole itse voinut vaikuttaa antajan ajatuksiin. 
Voi kai sen myöntää, voiko? 
On ihanaa kokea, että toinen on ajatellut ja harkinnut. 
Avata paketti ja nostaa sen sisältö kasvojen tasalle, katsella tarkkaan, tuntea tuoksu ja kosketus. Rapea, pehmeä, silkkinen, pörröinen, arvokas, laadukas, lämmin…

Mutta kaikkein ihanin on se hymy ja pienen käden vilkutus, 
jotka vaan voi saada lahjaksi, ei ansaita. 
Kiitos.


sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Merkkipäiviä






Merkillisiä ovat jotkut päivät. Ne, joihin kasautuu muistoja, kinostuu riemuja ja ilonaiheita.

Kun vietettiin kirjaston syntymäpäivää, ajatukseni harhailivat hallitsemattomasti. Olin aamulla saanut tärkeän tekstiviestin. Pieni pojantytär syntyi onnellisten tähtien yönä ja sai saman syntymäpäivän kuin yksi lapsuuteni lämpimistä tukihahmoista. Seuraava juhlapäiväkin, ristiäiset, on jo koettu.

Ennen vanhaan maalla vietettiin nimipäiviä. Koko kylä poikkesi kaffelle, oli emäntä valmistautunut tai ei. Viisas emäntä kyllä valmistautuikin. Ja harvassa olivat ne talot, joissa ei satunnaista kananmunien ostajaa tai hunajan hakijaa pannukahvilla, pullapitkolla ja sokerikakulla kestitetty. Ja kun nimipäivistä pidetään lukua, tapaamisia sopiessakin tarkennetaan ’ensi perjantaina, siis Roopen päivänä.’

On virallisia merkkipäiviä ja tärkeitä päiviä. Tänään Venlan päivänä juhannukseen tuntuu vielä olevan vaikka kuinka pitkä aika, mutta muutaman lämpimän päivän päästä sekin on jo lähellä. Ja tähän väliin voi mahtua vaikka monta sellaista päivää, joita mielellään muistaa.




perjantai 26. huhtikuuta 2013

Sydämellä




Ich erblickte das Licht dieser Welt 
in Gestalt zweier Sechzig-Watt-Glühbirne. 
Günter Grass: Die Blechtrommel, s. 35.


Pieni ihminen päätti tulla maailmaan yön tummana hetkenä, onnellisten tähtien alla. Hän sai varmasti enemmän ja lempeämpää valoa osakseen kuin Peltirummun Oskar.

Kaikkein vanhin, tutuin, ihanin ja uutukaisin ihme on totta. Kaikki merkit viittaavat hyvään, terveeseen ja tasapainoiseen kasvamiseen. Mielenkiintoinen matka on alkanut. Kaikille.


Millaiseen maailmaan lapsi syntyy?
Mikä on lapsen hyvä tässä maailmassa?

Ajattelemme usein, että siinä meidän ikiomassa tutussa lapsuudessamme kaikki oli selkeää, suoraviivaista ja ymmärrettävää. Uhkana oli tuhma setä tai äkkisyvä ranta, odottamatta esiin kaartava auto tai tulitikkuleikki. Metsän kätköistä ei löytynyt huumeita, ympäristömyrkkyjä tai arvaamattomia vieraslajeja. Ympäristön aikuiset olivat kaikki tuttuja ja luotettavia, lapset kaikki samanlaisia resupekkoja, leikkipaikat lähellä.  

Ajatteleeko tähän aikaan syntyvä lapsi viidenkymmenen vuoden kuluttua omasta lapsuudestaan samalla tavalla? Kuinka pian ihminen oppii hahmottamaan oman ympäristönsä vaarat ja uhkat? Onko viisasta aina pelätä ja olla huolissaan, eikö olisi parempi oppia luottamaan ja kannustamaan enemmän? 

Lapsen hyvä tässä maailmassa on myös aikuisen hyvä.

On lupa rakastaa, täydellä sydämellä, ehdoitta.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kiitos runosta, Ekkehard!


Ein ungeborener erzählt

In einer sternenklaren Nacht
(und das ist nicht gelogen)
hat mich der Klapperstorch gebracht.
Er hat mich hergeflogen.

Wie gut, dass Eine mit mir geht
in meinen ersten Tagen.
Und dass sich alles um mich dreht,
ist einfach zu ertragen.

Ich bin wie Seide und wie Samt.
Und mache kleine Schritte.
Und schlafe nachmittags im Amt,
denn das ist dort so Sitte.

Viel weiß ich nicht, ich bin noch klein,
und riesengroß die Mutter Erde.
Doch eines weiß ich ganz allein,
ob ich ein Junge  oder Mädchen werde.

Syntymätön kertoo

Eräänä tähtikirkkaana yönä
(eikä tämä ole satua)
Haikara toi minut
Hän lensi kanssani tänne.

On mukavaa, että joku on kanssani
Ensimmäisten päivien aikana
Ja se, että kaikki pyörii minun ympärilläni
On helppo sietää.

Olen kuin silkkiä ja samettia
Otan pieniä askelia
Ja nukun iltapäivisin työpaikallani
Sillä siellä on sellainen tapa.

Paljon en tiedä, olen vielä pieni
Ja jättiläissuuri on äiti maa
Toki yhden jutun tiedän vain minä itse
Olenko tyttö vai poika.