Kiitos runosta, Ekkehard!

Ein ungeborener erzählt

In einer sternenklaren Nacht
(und das ist nicht gelogen)
hat mich der Klapperstorch gebracht.
Er hat mich hergeflogen.

Wie gut, dass Eine mit mir geht
in meinen ersten Tagen.
Und dass sich alles um mich dreht,
ist einfach zu ertragen.

Ich bin wie Seide und wie Samt.
Und mache kleine Schritte.
Und schlafe nachmittags im Amt,
denn das ist dort so Sitte.

Viel weiß ich nicht, ich bin noch klein,
und riesengroß die Mutter Erde.
Doch eines weiß ich ganz allein,
ob ich ein Junge  oder Mädchen werde.

Syntymätön kertoo

Eräänä tähtikirkkaana yönä

(eikä tämä ole satua)

Haikara toi minut

Hän lensi kanssani tänne.

On mukavaa, että joku on kanssani

Ensimmäisten päivien aikana

Ja se, että kaikki pyörii minun ympärilläni

On helppo sietää.

Olen kuin silkkiä ja samettia

Otan pieniä askelia

Ja nukun iltapäivisin työpaikallani

Sillä siellä on sellainen tapa.

Paljon en tiedä, olen vielä pieni

Ja jättiläissuuri on äiti maa

Toki yhden jutun tiedän vain minä itse

Olenko tyttö vai poika.