Isänpäivä. Isoisän päivä.
Monta hymyä, vilkutusta ja suloista katsetta.
Halauksia ja kauniita sanoja.
Kaikki lahjaksi.
Sydämestä.
Kaikissa meissä asuu pieni metsästäjä-keräilijä, joka yrittää saada laarit täyteen ja aitan orret tiukkumaan tavaraa, niin ettei talvi pääsisi yllättämään ja vilu luita särkemään. Määrä ja paljous on ollut tärkeää, siitä on ollut hengissä pysyminen vuosituhansien ajan ollut kiinni.
Ja juuri nyt on se aika, jolloin tähän alkukantaiseen olentoon sielun sopukassa vedotaan. Varaa ja valmista, osta ja paketoi, piilota komeroon, mutta muista, että varmasti löydät kaiken ajallaan, kun aika on.
Koska on oikea aika? Milloin voi huoleti ottaa käyttöön ja kuluttaa varaston? Metsästäjä-keräilijä nuukailee ja ajattelee, että vielä voi tulla tätäkin tärkeämpi tarve ja tilanne.
Nälkävuosi ei uhkaa, ainakaan kohta. Vielä on kaupan lamppujen alla iso röykkiö hedelmiä, makeisia, kulhoja, kattiloita, toppahousuja, pesuainepakkauksia. Niistä riittää, suuremmankin sielunnälän tyydyttämiseen. Ja ihan oikea nälkäkin lähtee.
On ihanaa saada lahjaksi.
Niin, ettei ole itse voinut vaikuttaa antajan ajatuksiin.
Voi kai sen myöntää, voiko?
On ihanaa kokea, että toinen on ajatellut ja harkinnut.
Avata paketti ja nostaa sen sisältö kasvojen tasalle, katsella tarkkaan, tuntea tuoksu ja kosketus. Rapea, pehmeä, silkkinen, pörröinen, arvokas, laadukas, lämmin…
Mutta kaikkein ihanin on se hymy ja pienen käden vilkutus,
jotka vaan voi saada lahjaksi, ei ansaita.
Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti