sunnuntai 3. marraskuuta 2013

MRRRRR MARRRR MARRR MARRASKUU




Aamulla on sumua ikkunassa. Koiralenkillä huomaa, että sitä on kaikkialla. Puiden välissä, tiellä, pihoissa ja puutarhoissa. Koko Niemenkylä ja osa Kaukolaa on kuin retussiruiskulla sumutettu. Kirkolla en käynyt kääntymässä ja katsomassa, mutta varmaan sielläkin.

Pyhäinpäivästä on neljä ehjää viikkoa pikkujouluun. Hätäisemmät ovat jo aloittaneet sen, mihin itse tartun vasta viimeisellä viikolla: joulun valmisteluihin.

Aloitan jouluhommat aina samalla tavalla. Kaivan vanhan keittokirjan välistä äitini kirjoittaman muistilistan siitä, millaisia ruokia ja leivonnaisia jouluna pitää olla. Luen listan huolellisesti läpi ja päätän, että EI. Tänä vuonna ei koeta lanttulaatikkosyndroomaa*), maksalaatikkoahdistusta tai luumukiisselitraumaa. Vain kinkkua ja muutama herkuista herkullisin.

Ja kuinka siinä aina käy? Aattona kannetaan pöytään suurin osa äidin listan antimista. Kun jouluvalmistelut aloittaa, niihin intoutuu ja niin, kyllä te ymmärrätte.

Siksi en aloita vielä moneen viikkoon. Yritän rauhoittaa tämän marraskuun.


*) lanttulaatikkosyndrooma alkaa, kun perheenemäntä ottaa käteensä noin nyrkinkokoisen pienen lantun ja aloittaa laatikon valmistelun joko Marttojen tai Kotiruoan ohjeen mukaan. Vaikka lähtökohtana olisi kuinka pieni juures, lopputulemana on niin paljon perinneherkkua, ettei isokaan perhe jaksa/halua sitä syödä. Syndroomaan kuuluu, ettei emäntä ota opikseen, vaikka sama ilmiö toistuu ja toistuu.


Ei kommentteja: