Odotimme koko syksyn inspiraatiota. Kun sellaista ei tullut,
aloitimme ilman. Lopputulos ei toistaiseksi kestä kuvajulkisuutta. Sanallisen kanssakin on vähän niin ja näin.
Kun tähän asuntoon muutettiin, Vikin kaapit olivat
lastenhuoneessa. Samassa huoneessa ne olivat edelleenkin, mutta lapset ovat
aikuisia ja omillaan. Huone on muuttanut käyttötarkoitustaan.
Alkuaan Vikin kaapit oli aiottu tilapäisiksi, sillä niihin
oli hyvä pakata pieniä vaatteita ja kenkiä. Sitten silmä tottui, kaappi meni
niin sanotusti luihin. Tiedättehän mööpelin, joka on ruma ja nuhjuinen, mutta
jonka osaat avata pilkkopimeässäkin ja jonka ovien takaa löydät kaiken etsimäsi
vaikka et edes ajattele etsiväsi.
Aloitimme remontin (lue: kaaos) Vikin kaapeista, sillä uskoimme, että kun ne on
tyhjennetty ja purettu, mikään voima maailmassa ei voisi keskeyttää remonttia.
Rauha sille täysinpalvelleelle lastulevykasalle. Paljon kärsit paljon kestit
kaatiksen kumminkin kohtasit.
Mitä ihminen tekee vanhoilla kalentereilla? Onko parittomia
sukkia syytä sääliä? Miksi kotiin kertyy nuhruisia teepaitoja mutta ei yhtään
siistejä kahvimekkoja? Miksi meillä on turkoosinsinisiä kirjekuoria, mutta
keltaisia papereita? Kuka on liimannut tarroja kirjahyllyn kannatintolppiin?
Vein kassillisen vanhoja lankakeriä uffiin, mistä niitä aina vaan sikiää?
Uudet kaapit ja vanhat hyllyt saatiin paikoilleen,
vauhdilla. Sitten vauhti loppui.
Vaikka mikä voima voi pysäyttää remontinjälkeisen
järjestelyoperaation. Esimerkiksi se, että lukee vanhaa asiakasmuistiota eikä
revi sitä roskiin niin kuin rationaalista olisi. Esimerkiksi se, että juuttuu
vanhan kalenterin merkintöihin. Tai se, että päättää heittää vanhat lehdet
poispoispoispois ja jumiutuu sitten lukemaan niitä kun ne kumminkin pannaan pois eikä niitä sitten enää näe. Tai se, ettei osaa päättää,
kumman punaisen säilyttää, vaikka molemmat ovat uffuffkunnossa.
Todellakin, tämä on kaaos. Todellakaan, tämä ei ole luova
kaaos. Voisiko tämä olla kaaos, joka luodaan syrjään talikolla?
Poistun kasojen suuntaan.
Blogin otsikkokuvalla ei ole mitään tekemistä tämänhetkisen
arkitodellisuuden kanssa. Sen ehkä huomasittekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti