Sydän oikein läikähti Kalevalanpäivän aattona. Osuttiin
samaan kahvipöytään, herrasmiehet ja bloginkirjoittaja.
Eikä runo väsynyt,
eivät virret vierähtäneet. Juttua riitti. Kerrottiin tarinoita, lämpimiä
muisteluksia ja myhäiltiin elämän ihmeellisyyksille hyvien herrojen kanssa. Muistaminen
on lahja ja aarre. Muistojen jakaminen kun lisää pääomaa, ei kuluta sitä.
Kaakonkulman veikkoja, toinen kertoi, kuinka oma murre oli
hukkunut maailmalle, enää ei mie ja sie sujunut niin kuin ennen ja siksi tutun murteen
puhujien kuunteleminen aina elähdytti sielua. Oli siellä savolaisten
Ameriikassa ennen ollut paljonkin karjalaisia, evakkoina tulleita, olivat
asettuneet ja yrittäneet. Ja kieli oli elänyt, iloisena ja eloisana.
Muistoja oli kertynyt niin tytöistä kuin emännistäkin. Ja
tutusta miehestä, joka oli kyllä mukava, mutta naisasioissa taitamaton: eihän
se sillä vartalolla ikinä naista saa! Emäntiään herrat kunnioittivat ja
kertoivat arvostavin sanoin siitä, miten molemmat olivat tehneet oman osansa
perheen hyvinvoinnin puolesta. Yli neljäkymmentä vuotta yhdessä, tehkääpä
perässä, nuoremmat. Seesteistä onnea, arjen kosketuksia.
Edettiin kevyistä aiheista vakavampiin, puhuttiin
luottamusta rakentaen ja lopussa toinen alkoi puhua monumentista, jonka alle
hänenkin taipaleensa aikanaan päättyisi. Metallimies ei puun tai kiven alle
halua, metallista rakennettu muistomerkki oli jo odottamassa isoäidin haudalla,
seurakunnan kanssa oli varmistettu hallintaoikeus. Kuvankin sain nähdä,
nelivärikuvan, joka kulki mukana kuluneessa lompakossa.
Vuosirenkaita oli molemmilla yli kahdeksankymmentä.
Toivottavasti elämänilo säilyy ja askeleet pysyvät reippaina. Ei sinne
monumentin alle mikään kiire ole.
Kalevalanpäivänä mietin, miten totta ovat eepoksen viimeiset
sanat. Pitkän elämän jälkeen voi jo katsoa taaksepäin ja nähdä, että jälkeä on
tullut. Uusi väylä raivattu tulevien polvien tulla. Kiitos siitä.
Vaan kuitenki kaikitenki
la'un hiihin laulajoille,
la'un hiihin, latvan taitoin,
oksat karsin, tien osoitin.
Siitäpä nyt tie menevi,
ura uusi urkenevi
laajemmille laulajoille,
runsahammille runoille,
nuorisossa nousevassa,
kansassa kasuavassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti