Riimiä rustasin
Runoa
väkersin
Säkeissä
sähläsin
Malliksi
kelpuutin
Mestarin,
toisenkin.
Jos
osaisin helkyttää
Trokeita
jäsentää
Kloonata
Kalevalaa
Sointuja
soinnuttaa.
Ammoista
ammentaa
Taitoa,
vaativaa!
Virsien
värssyjä
Sielujen
syvyyttä
Veisasi
vanhemmat
Aakkoset
oppivat
Sanoja
tutkivat
Säveltä
lauloivat
Tuskin
runoiksi tunsivat.
Leinoa,
Kiveä,
Viitaa
ja Tynniä
Päästä
en hyllystä
Luovu
en niteistä
Mustapää
mielessä
Läkkiseppä
kai lähinnä.
Kampsujen
herroilla
Oiva
on Arvola
Selkosten
sanoja tokka
Paulaharju
ja Mukka
Rajaton
maailma
Proosa
kuin runoa.
Saksa
on kaunista,
Sointuvaa
sanontaa
Rilke
kun sanoittaa.
Englannin
alkeita
Vauhdittaa
Dickinson
Riimini
onneton
Kehuun
ei yllä, ponneton.
Meriluoto
käy sielua liki
Haavikon
seurassa melkein on hiki.
Virtuoosi
on Tiihonen
Ja
tietysti Juice Leskinen.
Lapsille
luettu Tiitiäinen
Hanhiemo
aina on ykkönen.
Runojalkani
lonksuu
ja
onnahtaa riimit.
Onneksi
on nämä kirjat,
Taidokkaat,
fiinit.
Saa
tarttua sanaan
Ja
säkeeseen sointuvaan
Vaikka
itse en aina onnistukaan.
Joku kysyi, luetaanko runoja vielä. Aina niitä on laulettu ja luettu. Me olemme sanan kansaa, kalevalaista juurta. Sana on peruskallio, ajatusten pohjavirta. Muinaisista savupirteistä ja kömmänöistä kirkkojen veisuuseen, arkkiveisuista räppiin. Peruskallio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti