Syksy, värien aika. Vihreä vaihtuu keltaiseen, rävähtää punaiseksi,
leikittelee oranssilla. Sammalmatto saa uudet värit.
Polun varren pienen
kaltion rannalla kasvoi kesemmällä hillaa, nyt siellä loistavat hillanlehdet
kaikissa syysväreissä.
Pieni koivu keimailee keltaisilla lehdillään, pihlajan marjat ja lehdet ovat kuin kypsä viini.
Syksyn värien takana on harmaa. Surumielinen, vankka, arkinen
harmaa. Se hohtaa hopeaa mättäälle pudonneissa oksissa, taittuu mustemmaksi
kivien pinnalla, piiloutuu sammaleen syliin.
Raidat kiven pinnalla ovat kuin jakolinjat,
jotka murtavat järkäleen palasiksi.
Rakka kertoo kiven elämästä, kestämisestä, hajoamisesta. Elämä
on välillä kuin rakka: kulkija törmää kovaan kiveen, kestää harmaat päivät,
jaksaa sittenkin järkäleiden yli.
Syksy on täynnä harmaita uutisia. Kilpailukyvyn,
kannattavuuden, tulevaisuuden varalle tehtyjä päätöksiä, joiden poliittinen
väri on ankean harmaa. Kiristetään sitä, korotetaan tätä, nostetaan sieltä,
lasketaan täältä. Talouden säätely muistuttaa huonon räätälin sovitusta: linjaa
ei löydy, vaikka aikaa ja neuloja kuluu. Harsimukset harittavat joka suuntaan, onko
tavoitteena sama, yhtä huonosti istuva kuosi kaikille?
Harmaus on hahmoton tila, kuin sumu tunturijärven yllä
syysaamuna. Vesi tiivistyy männyn neulasiin kyyneleiksi, jotka kuivuvat
hitaasti. Ilma on puhdasta ja helppoa hengittää, päivän edetessä valo
lisääntyy. Kirkkaina hetkinä tunturilta näkyy toiselle tunturille, tulevaisuus
on sinisen metsän sylissä.
Harmaista ajoista täällä on ennenkin menty läpi. Historia on
kouluttanut kovalla kädellä. Harmaan kannon ytimestä versovat kirpeän katkerat
marjat, luonnon jatkuvan uudistumisen merkit. Luonto elää syksyn sykliä, valo
vähenee, illat tummuvat ja maa odottaa jo lunta. Harmaa, tumma, syvä syli on
luonnonlaki, siinä missä kevään valo ja heleyskin.
Onko syksyn uutisten harmaus luonnonlaki vai itse aiheutettu
olotila? Onko arjen ankaruus ohimenevä mielenliike vai pysyvä suhdanne, johon
on vain sopeuduttava? Montako kesää, montako talvea? Kuinka lupaus noususta
toteutuu, pienen ihmisen mittakaavassa?
Majesteettinen Kemi on uomassaan, etenee kohti merta, voima
ja valta tyynen pinnan alla, valmiina luovuttamaan energiansa. Elämän virta,
vahva ja voimakas. Harmaan pinnan lujuus, toivo.
Taivaan avaralle kannelle syttyvät tähdet ja kuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti