keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Ei ole ihan sama, millaisen kahvikupin valitset



Ne puhuttelivat heti. Yksinkertaiset keramiikkakupit, joista ei ensin oikein tiennyt, olivatko ne tarkoitetut kahvia, teetä vai täyteläistä punaviiniä varten. Mutta niissä oli jotain, eikä kahta täsmälleen samanlaista löytynyt. Ostin kotiin, ostin vanhemmille, appivanhemmille. Kerrankin asialliset tuliaiset. 

Aikanaan useimmat kupeista palasivat. Kun käyttäjät olivat poissa, kupit olivat jäljellä, edelleen yhtä sympaattisina, keräsin ne talteen. Yksi on hajonnut ja siihen tarvittiin melkoinen täräys. 

Nykyään korvattomista juodaan usein kahvia, sillä luja kivitavara pitää juoman lämpimänä pitempään kuin mikään muu. Korvatonta kuppia on pidettävä kädessä eri tavalla kuin tavallista, se lämmittää sormia. Mainio ominaisuus kesäillan kahvihetkessä.

Yksi ensimmäisistä ostoksista, aluslautasena vanhaa Humppilan lasin tuotantoa. 

Korvattomat kahvikupit olivat Pentikin ensimmäisiä tuotteita. Astioiden valmistuksen harjoittelua ja lasituskokeiluja - vaikka tämän kaiken kuulin vasta kupit ostettuani. 

Anu ja Topi Pentik ovat oikeasti Pentikäisiä, joilla oli pieni, uhkarohkea ja luova tehdas Posiolla, kirkonkylän tuntumassa, männikkökankaalla. Tehdas oli tehtaan näköinen, tehtaalla oli työssä Ottfried Blümchen, keramiikka-asiantuntija, Kristiina Saanio, suunnittelija, Raili Mikkonen, joka osasi organisoida kaiken mahdollisen. Ja tietysti Pentikäiset. 

Ruotsalaisen Anja Winqvistin suunnittelema vati. Anja työskenteli Pentikillä ainakin alkuvuosina. 

Sympaattinen myymälä oli pieni kelomökki. Myymälässä oli esillä kauniita, rustiikkeja astioita, kaamoskynttilänjalkoja, poronkuukynttilöitä ja nahkatuotteita. 

Nahkatakkiin eivät rahani koskaan riittäneet, mutta iso punainen laukku ja pienet pussukat ovat edelleen tallessa, usein käytössäkin.

Ensimmäinen myymälä Posiolla. 

Kerrottiin, että saksalaisia perheitä tuli isoilla autoillaan Posion männikkökankaalle. Pieneen puotiin päästyään he ojensivat myyjättärelle esitteen, johon oli merkitty, kuinka monta kappaletta kutakin tuotetta he halusivat ostaa. Sillä välin, kun ostoksia pakattiin, perhe katseli mökkiä ja männikkökangasta ja nautti kahvia kampanisun kera. Sitten ostokset lastattiin autoon ja matka jatkui. 

Saksalainen ei koskaan osta rihkamaa, mutta kunnollisia tuotteita matkamiehen takakonttiin voi kertyä kunnioitettava määrä, iso astiasto kerralla. Sitä pitää kutsua tarkkuudeksi, ei nuukuudeksi.

Ensimmäinen näyttelytila ja kahvio, etualalla kaamoskynttelikkö.

Kaikki paremmat lautaseni ovat Pentikiltä. Kahvikuppeja on erilaisia, mutta mieluiten käytän niitä vanhoja, korvattomia.

Tänä kesänä ajeltiin Rovaniemeltä Kuusamoon ja poikettiin Pentikin mäelle. Kovin moni asia ei entisestä muistuttanut – tehdas oli paikallaan tien toisella puolella, myymälä toisella. Moderni lasinen kuutio, myymälä ja tyylikkäät tuotteet.

Muistoja maalta. 

Melkein epätoivoisena siitä, että mitään entisestä ei enää ollut jäljellä, lähdimme katselemaan taloa. Myymälän yhteydessä on Muistoja maalta -museo. Kokonaisuus, johon on rakennettu erilaisia huoneita, ikkunoita siihen, millaista oli ennen. Kauniita esineitä, huolella koottuja ja talletettuja aarteita. Keskellä käytävä, joka ohjaa katsojan tutkimaan kokonaisuutta juuri siinä järjestyksessä, jonka Pentikin väki on suunnitellut.


Olohuoneen keskipiste. 

Kierroksen jälkeen oli mahdollisuus mennä katsomaan vanhaa – sitä pientä kelomökkiä, josta kaikki alkoi. Yläkerrassa perheen yksityinen tila, alakerrassa pieni myymälä ja näyttelyhuone, punaiset nahkatyynyt penkeillä.

Ihana helpotuksen tunne: paikka, josta olen kauneimmat mukini ja lautaseni ostanut, on sittenkin vielä olemassa.
 
Kahvikulttuuria.

Kupit on järjestetty alkuperämaan mukaan. 

Katselimme kansainvälistä kahvikuppimuseota, seikkailimme myymälän läpi pysäköintipaikalle, tutkimme Anu Pentikin näyttelytilan julkisivua ja lupasimme itsellemme tulla uudelleen. Paremmalla ajalla.

Kotona tarkistin, että kaikki astiat ovat tallella ja käyttökunnossa, sitä yhtä mukia lukuun ottamatta. Mukava tunne, kun on saanut tutustua asialleen omistautuneen yrittäjäperheen tarinaan.

Halla-sarjaa, valossa viihtyvää. 


Keskellä maailman harmautta Pentik on tärkeä esimerkki, siitä, mihin luovuus ja rohkeus voivat yltää.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana teksti !

Liisa Laurila kirjoitti...

Kiitos! Parhaiten pysyy kahvi kuumana Pentikin kupissa!